Vedessä juoksu ja jumppa sujuvat hyvin

Uimahallin saunassa tuli puhetta – kuinkas muuten –  vesijuoksusta ja -jumpasta. Siellä joku sanoi, että ihminen painaa vedessä seitsemän kiloa. Enpä ole tullut tällaista asiaa ajatelleeksi, vaikka nykyään taas käyn usein harrastamassa vesikuntoilua. Sen verran tuo lausahdus kuitenkin jäi mietityttämään, että asiasta täytyi ottaa paremmin selvää.

Lähellä totuutta puhuja kuitenkin oli. Kun 75-kiloinen henkilö seisoo vedessä vedenpinta hartioiden tasolla, hänen painonsa on 7,5 kiloa. Kun vedenpinta on reisien tasolla, paino on 37,5 kiloa. Tämä tieto tietysti auttaa ymmärtämään, miksi vedessä liikkuminen on niin keveää ja nivelille ystävällistä. Veden staattinen noste ja kehon kelluvuus tuovat liikkumiseen helpoutta.

Vesi tarjoaakin erinomaisen tilan liikkumiseen. Altaassa kuulee vesijuoksijan ihastelevan, kun kipeä lonkka sallii liikkumisen kivutta. Tällaiset ahaa-elämykset varmaan lisäävät intoa lähteä kuntoilemaan uimahalliin. Kipeät polvet estävät sammakkouinnin, mutta vesijuoksussa nivelrikkoiset polvet vain vetreytyvät. On toki myös kiputiloja, joihin vesiliikuntakaan ei auta.

Oman vesikuntoiluni jaan kahteen osaan: puoli tuntia vesijuoksua ja puoli tuntia vesijumppaa. Vesijumppaa voisi harrastaa ohjatussa ryhmässä, mutta olen tottunut tekemään harjoitukseni virtuaaliohjauksen avulla. Valittavana on eritasoisia ja eripituisia ohjelmia.

Jos haluaa tietää lisää vesikuntoilun vaikutuksista, oivaltavaa luettavaa on Rentosyke-sivustolla. Fysioterapeutti Hannele Laitinen kuvailee sivustollaan vesiympäristöä kolmiuloitteiseksi. Altaassa tulee tutuiksi kolme tasoa: pinta, välitila ja pohja. Liikkeitä voi tehdä moneen suuntaan, ja vesi mahdollistaa monet sellaisetkin liikkeet, joita ei kuivalla maalla pysty tekemään.

Hannele Laitinen listaa mielenkiintoisesti veden vaikutukset fysiologiaan ja aisteihin. Tiivistetysti sanottuna vedessä sydämen toimintaan ja verenkiertoon tulee muutoksia, ja esimerkiksi syke pienenee vedessä 3-17 lyöntiä/ minuutti. Virtsaneritys lisääntyy kolminkertaiseksi, ja tämän havaitsee kyllä jokainen vesikuntoilija. Vesikuntoilun jälkeen pitäisi nauttia riittävästi nestettä, mutta harvoin olen nähnyt kenelläkään uimahallin pukuhuoneessa esimerkiksi vesipulloa mukana. Jumppatunnilla taas jokaisella on vesipullo.

Myös keuhkot saavat hyvää tuuletusta vesikuntoilusta, ja hapenkulutus lisääntyy. Vesi vaikuttaa myös aisteihin, vaikka se ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen. Ihminen näkee kohteet vedessä suurempina kuin oikeasti eikä välttämättä hahmota etäisyyksiä oikein. Tasapainoaistia haastetaan toisin kuin kuivalla maalla ja voi tuntea painottomuutta. Tuntoaisti herkistyy vedessä, ja usein vesi vähentää kiputuntemuksia.