Trauman varjo yltää kolmanteen sukupolveen

Törmään tämän tästä toisiinsa limittyviin asioihin odottamatta. Tällä kertaa sellaiseksi ilmentymäksi voisi sanoa ruotsalaista kirjailijaa David Lagercrantzia.

Aloitetaan vaikka siitä, että sain luettavaksi niin ikään ruotsalaisen kirjailijan Alex Schulmanin teoksen Polta nämä kirjeet. Kirja kertoo Schulmanin äidinpuoleisten isovanhempien erikoisesta elämästä ja erityisesti hänen isoäitinsä Karin Stolpen ja runoilija, kirjailija Olof Lagercrantzin rakkaustarinasta. Kyse on kolmiodraamasta, joka muutti monen ihmisen elämän, vaikka rakastavaiset eivät koskaan saaneet toisiaan elämässä.

Alex Schulman ryhtyi penkomaan erityisesti isoisänsä kirjailija Sven Stolpen elämää. Terapeutin avulla hän ymmärsi, että häntä itseäänkin vaivaavat runsaat vihantunteet ja nopeasti nousevat kiukunpuuskat saattoivat juontua isoisästä, joka oli kärkäs riitelemään ja vihoittelemaan muille ihmisille.

Kuin dekkarissa ikään kirjassa selvitetään isovanhempien elämää, ja hämmästyksekseen Alex saa selville, että isoäiti Karin Stolpella ja Olof Lagercrantzilla oli ollut 1930-luvulla suhde. Isovanhempien avioliittoa varjosti tietysti tämä suhde, jonka ilmitulo sai aikaan muiden muassa ilmeisen tahallisen auton ulosajon ja isoäidin pahan loukkaantumisen. Sven Stolpe suoraan uhkasi tappaa kaikki asianomaiset, jos hänet jätetään. Hän oli lapsuudenkodissaan kokenut traumaattisen eron isästään, joka oli jättänyt perheensä.

Suhdeasioita selvitellessään Alex Schulman ottaa yhteyttä Olof Lagercrantzin poikaan Davidiin, myös kirjailijaan. Ihmeekseen hän kuulee, että kielletty suhde on aina ollut tiedossa Lagercrantzin perheessä. Davidilta Alex saa myös parin kirjeitä, jotka tuovat paljon tietoa.

Kun kirjasta luen tästä Schulmanin ja Lagercranzin tapaamisesta ja keskustelusta, minulla on muista syistä muistilapulla kirjoitettuna juuri David Lagercrantzin nimi ja hänen kirjoittamansa elämäkertateos Zlatanista, kuulusta ruotsalaisesta jalkapalloilijasta.

Tästä kirjasta taas kiinnostuin, kun näin televisiossa lyhyen ohjelman, joka kertoi David Lagercrantzin omistavan sukuperintönä tulleen saaren Inkoossa. Omistus juontuu hänen suomalaissyntyisestä äidistään, ja kirjailija on saaren viides omistaja. Siellä hän viettää kesiään ja on vinttikamarissaan kirjoittanut ainakin osittain Minä Zlatan Ibrahimovic-teoksen.

Saatoin lisäksi liittää tämän Zlatan-kirjan yhteen Helmet-lukuhaasteeseen eli Kohtaan 11 Urheiluun liittyvä kirja.

Palaan sen verran Alex Schulmanin projektiin, että hän sai asian selvittämisestä ja kirjan kirjoittamisesta rauhan itselleen. Hän äidinpuoleiset sukulaisensa (tädit ja sedät) jatkavat riitelemistä muustakin kuin perinnöstä. Itse asiassa Alex muistaa lapsuudestaan monet kerrat, jolloin sukulaisvierailut ovat päättyneet nopeaan poistumiseen, torailuun ja vannotuksiin, ettei enää koskaan tavata.

Tämä teos on myös hyvä osoitus siitä, että traumaattinen kokemus vaikuttaa kolmanteen sukupolveen asti. Suomessa emme aina ymmärrä, että esimerkiksi raskaat sotakokemukset ovat vielä tänä päivänä meillä mukana myös kolmannen sukupolven kokemuksina. Esimerkiksi ruotsalaisilla ei ole kansakunnan muistissa mitään tähän verrattavaa.