Syksy ja pimeys tulivat, covid on vielä täällä

Viruksen leviäminen keväällä pandemiaksi asti sai monet ajattelemaan, kuinka paljon helpompaa on kohdata näin hankala taudinuhka juuri valoisaan aikaan ja kesää odotellessa kuin syksyn ankeammissa oloissa. Itsekin muistan kirjoittaneeni tällaisia aatoksia. Vähänpä tiesimme. Nyt on syksy ja vuoden pimein aika, ja salakavala virus vainoaa meitä edelleen.

Ajatus pandemiasta tietysti välillä turhauttaa, mutta ehkä nyt olemme kuitenkin valmiimpia kohtaamat nämä toisen aallon uhat. Huolellinen käsienpesu, maskin käyttö ja turvavälien ylläpito ovat edelleen tuttuja asioita, mutta yhteiskunta on avoimempi kuin keväällä. Silti kukaan ei osaa sanoa varmasti, minkälainen tilanne on vaikka kuukauden päästä puhumattakaan sitten pidemmästä aikavälistä.

Maskit ovat kylläkin aivan oma lukunsa. Keväällä annettiin ristiriitaista tietoa, pitäisikö maskia käyttää vai ei. Joku tohti epäillä, ettei maskia osattaisi edes käyttää oikein. Nyt syksyllä maskia käytetään jo enemmän, ja on jo saatu asiasta myös suosituksia. Mukavalta maskin käyttö ei tunnu, mutta sujuu sekin, jos turvaväliä ei voi ylläpitää.

Syksyllä käyttöönotettu alueellinen tautitilanteen arviointi tuntuu toimivan, vaikka joka puolella maata on edelleen oltava varuillaan.

Moni varmaan on myös pohtinut, kuinka juuri Suomessa on selvitty kohtuullisen helposti pandemiasta, vaikka esimerkiksi Ruotsissa ja Venäjällä tilanne on aivan toisenlainen. Hätätila on myös monissa muissa Euroopan maissa.

Suomalaiset ovat tottelevaista kansaa, olemme saaneet selkeitä tietoja taudin etenemisestä ja normaalistikin pidämme kunnon turvavälejä. Lisäksi Suomi on tavallaan saari, joten olemme sikäli hyvässä turvassa. Myös sairaansijoja ja asiantuntevaa hoitohenkilökuntaa on riittävästi.

Tilanne monessa muussa maassa on toisenlainen, ja syitä voi vain arvailla. Maiden strategia taudin torjumiseksi voi olla erilainen. Mieleen tulee myös, että esimerkiksi Ruotsissa on viime vuosina leikattu sairaanhoidosta resursseja. Britanniassa on jouduttu julistamaan hätätila kuukaudeksi. En tiedä, onko yleisten sairaaloiden paikkapulalla tässä isoa roolia, mutta aika hätkähdyttää oli lukea arvostetun englantilaisen neurokirurgin Henry Marshin kirjaa Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta. Hän siinä kertoo, että tärkeääkin aivoleikkausta saatettiin joutua lykkäämään päivällä, kun sairaalassa ei ollut osoittaa petiä potilaalle. Niinpä hän otti tavakseen varmistaa, että potilas myös saa tehohoidon petipaikan aivoleikkauksen jälkeen. Kirja on julkaistu 2014 ja toivoa sopii, että tilanne on nykyään parempi.

Artikkelikuva/Martin Sanchez, Unsplash