Samat aihepiirit tulevat joskus yllätyksenä

On mielenkiintoista, että luettavaksi perätysten osuu kirjoja, jotka kertovat  samasta aihealueesta tai ainakin sivuavat sitä. Ja näin tapahtuu silti, vaikka kirjat tulevat luettavaksi aivan sattumanvaraisesti, usein siinä järjestyksessä kuin kirjaston varaukset etenevät. Olen tästä ilmiöstä kirjoittanut ennenkin, mutta palaan siihen kuitenkin.

Näitä ajatuksia taas syntyi, kun hiljattain luin Joel Elstelän mielenkiintoisen kirjan Sirkusleijonan mieli. Kun olin juuri saanut kahlatuksi tämän 582-sivuisen teoksen loppuun, seuraavaksi tulikin luettavaksi tanskalaisen Annette Bjergfeldtin kirjoittama Palermotien taivaallinen laulu. Yhteinen nimittäjä näille teoksille on sirkus.

Tuleva kaksikkokin on jo tiedossa, niissä taas yhteisenä teemana ovat kirjat ja kirjallisuus. Luen parhaillaan ruotsalaisen Frida Skybäckin kirjaa Kirjakauppa Thamesin varrella. Varauksessa taas on Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä. Näitä kumpaakin yhdistää vielä se, että toisessa ollaan menettämässä kirjakauppa, toisessa taas kirjasto.

Kirjakaupan uusi omistaja perii huonosti kannattavan kaupan tädiltään, jota ei ole edes koskaan tavannut. Sukumysteeriä selvitetään kirjassa perusteellisesti. Pariisin pientä, amerikkalaista kirjastoa taas uhkaa natsiarmeijan marssiminen kaupunkiin. Tätä kirjaa en ole vielä edes saanut, mutta odotan kovasti, sillä sitä mainostetaan täydelliseksi lukuromaaniksi kaikille kirjallisuuden rakastajille. – Ans kattoo, ajattelen nyt.

Palaan vielä aikaisemmin mainitsemiini sirkusta sivuaviin kirjoihin. Joel Elstelän kirja kertoo natsiajalla toimineesta isältä pojalle siirtyneestä sirkuksesta. Totuttu elämä järkkyy, kun natsijohto ottaa sirkuksen haltuunsa ja levittämään propagandaa.

Riipaisevat tarinat on kerrottu kiinnostavasti, ja lukija huomaa seuraavansa tapahtumia tarkkaan. Yksi mielenkiintoinen kohta on, kun tirehtööri vähän huonokuntoisena kompastuu portaissa, ja häntä ainoana pysähtyy auttamaan saksalaisupseeri. He ovat kumpikin matkalla samaan kylpylään, ja upseeri kertoo olevansa lääkäri. Hän myös hoitaa tirehtööriä hyvin, ja esittely menee hieman ohi. Myöhemmin he taas tapaavat, ja silloin kuullaan myös auttavaisen ja kohteliaan upseerin nimi, Josef Mengele.

Palermotien taivaallinen laulu alkaa mukaansatempaavasti kertomuksella pietarilaisesta sirkuksesta, jonne vetonaulaksi odotetaaan Keski-Euroopasta norsua. Satamassa vasta huomataan, että kauan odotettu norsu onkin pienempi eläin, nimittäin virtahepo. Yhtä kaikki se tulee sirkukseen ja osaksi yhtä ohjelmanumeroa, sittemmin kohtalokkaasti.

Tämä sirkus on taloudellisesti heikoilla, ja omistajan tytär saa innokkaan tanskalaisen liikemieskosijan. Palavasti rakastunut mies saa lopulta sirkuksessa esiintyneen naisen omakseen, ja perhe muuttaa Palermotielle Kööpenhaminaan. Entisestä sirkuslaisesta tulee värikkään, suorastaan omalaatuisen perheen kantaäiti. Jälkikasvu on taiteellista ja luovaa, ja perhe kerää ympärilleen mitä erikoisimpia tuttavuuksia.

Pääkuva/Vidal Balielo/Pexels