Resilienssi on hyvä ehdokas vuoden sanaksi

Yksi tämän vuoden sanoista on varmasti resilienssi eli selviytymiskyky vaikeita asioita kohdattaessa. Asiaa voidaan käsitellä niin yksilön kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Uskoisin useimman ihmisen joutuneen pohtimaan omaa tapaansa toimia tai olla toimimatta poikkeusoloissa. Kun tätä poikkeusaikaa on jo kestänyt yli kaksi kuukautta, on varmasti ajatus lipsahtanut myös siihen, miten Suomi tästä tilanteesta selviää. Asiantuntijatkin tuntuvat olevan eri mieltä monista asioista.

Kriisitilanteet tulevat aina yllättäen. Niin tuli myös tämä pandemia, vaikka erilaisia enteitä oli nähtävissä. Kun kaikki influessat ovat tulleet idästä, ehkä tätä salakavalaa virustakin aluksi erehdyttiin pitämään jollakin tavalla samantyyppisenä kuin aikaisempia taudinaiheuttajia.

Mutta nyt resilienssiin. Yle Radio 1:ssä käytiin mielenkiintoinen keskustelu aiheesta Sari Valton johdolla. Keskustelijoina olivat sosiaalipsykologi, psykoterapeutti Krisse Lipponen ja tietokirjailija, sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo.

Keskustelijat totesivat, ettei resilienssi ole vain yksilön ominaisuus vaan myös ympäröivän yhteiskunnan toimivuuden mittapuu.

Yksilölle kriisistä tai vaikeasta elämäntilanteesta selviytyminen on luovuushaaste, ymmärrys siitä, miten autetaan itseä ja toisia. Ikä tuo kokemusta ja ajattelua, että on ennenkin selvitty. Myös koulutuksesta on apua.

Keskustelijat toivat esiin nykyisen yksilökeskeisyyden, jossa yritetään selviytyä yksin eikä suurin surminkaan pyydetä apua. Avunpyynnön jopa koetaan heikentävän omaa selviytymiskykyä. Tietäkin katsotaan mieluummin navigaattorista kuin kysytään opastusta muilta tienkäyttäjiltä. On kuitenkin kulttuureita, joissa avunpyytäminen päinvastoin kohentaa yhteishenkeä.

Keskustelijat muistuttivat, että suomalainen yhteiskunta tulee apuun tiukoissa paikoissa, esimerkiksi työntekijän lomautuksessa tai työttömyydessä. Vahvat julkiset instituutit (esimerkiksi peruskoulu, julkinen päivähoito) ovat juuri niitä, joiden ansiosta Suomi keikkuu maailman onnellisimpien maiden tilastokärjessä. Myös vahva tasa-arvon tunne auttaa.

Esimerkiksi nykyinen aika erilaisine rajoitukseen on iso ja pitkä poikkeustilaharjoitus, jossa jokaisen on löydettävä oma polkunsa, omat selviytymiskeinonsa. Uskallus ja luovuus toimia on olennaista, ja voimien hiipuessa on osattava pyytää apua ajoissa. Ehkä opimme myös jotakin itsestämme, ja aivan varmasti tavallista elämää arvostetaan tämän erikoisen ajan jälkeen aivan uudella tavalla, jos ja kun tässä vielä johonkin normaaliksi kutsuttavaan tilaan päästään.

Asiantuntijat tähdensivät, että kaikkien on tärkeää ymmärtää, ettei itse ole syypää, mutta itse voi vaikuttaa tilanteeseen. Taustalla pitää olla optimistinen maailmannäkemys.

Suomen selviytymistä arvellaan edesauttavan ihmisten luottamus yhteiskuntaan. Jopa valtioneuvoston suositukset on ymmärretty määräyksiksi. Joku muistelee 1990-luvun lamaa, jolloin monelta mullistuivat elämän perusasiat. Siitäkin on selvitty.

Artikkelikuva: Jos poikkeusolot ahdistavat, voi tarttua kirjaan ja oikaista sohvalle. Voi vaikka välillä ottaa pienet päiväunet.