Pandemiaa on kestänyt jo vuoden

Naistenpäivä oli ja meni. Viime vuonna saimme viettää sitä vielä tietämättöminä, mitä tuleman pitää. Muistan tuon viikonlopun erityisen hyvin, sillä olin lauantaina kollegani hautajaisissa ja sunnuntaina kuuntelemassa luentoa Rooman nimikkoeläimestä eli sudesta.

Siunauksen jälkeisessä muistotilaisuudessa oli runsaasti väkeä ja monelta paikkakunnalta. Käteltiin ja halattiin kuten ennen oli tapana. Käsidesiä kuitenkin käytimme ennen ruokailua, sen verran oli jo tietoisuutta taudin uhasta. Luennolla oli 30-40 henkeä, ja luennoitsijalla tuntui olevan kuiva yskä tai sitten vain tapa selvittää kurkkuaan luennon aikana.

Helsingissä vietettiin isoa naistenpäivän juhlaa, josta moni sai tartunnan. Taudin kuvaan kuuluu, että tartunta ilmenee vasta 5-7 päivän jälkeen tai mahdollisesti ei ollenkaan, jolloin tartunnan saanut sairastuttaa tahtomattaan muita. Niinpä vasta seuraavat viikot rupesivat osoittamaan, ettei puhutakaan ihan tavallisesta flunssasta. Ei silti tullut mieleenkään, että vielä vuoden kuluttua pohditaan samoja asioita, korostetaan hygieniaa, vältellään kontakteja ja altistumisia. Päivittäin tiedotetaan uudet tartunnat ja virukseen liittyvät kuolemat.

Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että valmius pandemian hoitoon oli kaikkialla – niin Suomessa kuin ulkomailla – heikoilla kantimilla, vaikka teoriassa oli tieto, että jossakin vaiheessa voi tulla pandemia. Todellisuus vain yllätti kaikki.

Suomessa päätetty yli 70-vuotiaiden ns. karanteeni oli yllättävä, mutta jälkeenpäin ajateltuna hyvä päätös, sillä suojavarusteita ei ollut edes sairaaloissa riittävästi saati tavallisilla kansalaisilla. Kaikille ei kuitenkaan mennyt perille se, että ulkona sai liikkua ilman lähikontaktia aivan vapaasti eikä tarvinnut linnoittautua neljän seinän sisälle.

Ei ole varmaa, onko täällä vielä pandemian toinen aalto vai mahdollisesti jo kolmas, mutta samalla rokotukset ovat sentään edenneet päivästä toiseen. Tosin rokotustahti on hitaampi kuin on odotettu ja toivottu.

Arkielämässä Teams- ja Zoom-sovellukset ovat tulleet tutuiksi, ja hyvin ne toimivat. Ne eivät tietenkään korvaa normaalia elämää, mutta antavat kuitenkin vaihtelua päivään. Välillä silti tuntuu, että menossa on varjoelämä.

Tavallisista asioista on tullut erikoisia. Kaikki menot pitää miettiä ajatuksella, onko se välttämätöntä. Kun sain silmälääkäriajan, totesin tutkimuksen olevan tarpeellinen. Vastaanoton odotustilassa tuolit oli sijoitettu väljästi, mutta eri hoitotoimien takia tuli kolmen henkilön kanssa lähikontakti. Kaikki läsnäolleet käyttivät kasvosuojuksia.

Artikkelikuva/cdc, Unsplash