Elizabeth Gilbertin teos Tämä kokonainen maailmani tarjoaa kiinnostavan näkymän 1800-luvulle. Kirjan päähenkilö on Alma Whittaker, joka jo kuusivuotiaana ratsasti ponillaan keräämässä kasvinäytteitä. Hänestä tulikin kasvitieteilijä, joka omistautui sammaltutkimukseen.
Omalla tavallaan hän seurasi englantilaissyntyisen Henry-isänsä jälkiä, sillä tämä keräsi erikoisia kasveja ympäri maailman ja perusti Pennsylvaniaan hiilellä lämmitettyjä kasvihuoneita.
Tässä Gilbertin teoksessa ohimennen mainitaan työhuoneessa häkissä asuva pihamaina, joka osasi puhua, mutta vain omaa kieltään. En ole koskaan aiemmin kuullutkaan pihamainasta, ja siitä oli pakko ottaa selvää.
Vieraslajit.fi -sivusto kertoo, että pihamaina on Aasiasta kotoisin oleva, vähän kottaraista suurempi varpuslintu, joka voi oppia matkimaan ihmisen puhetta. Niinpä se on suosittu häkkilintu joissakin osissa maailmaa. Haittaakin siitä voi olla, ja siksi se on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi EU:n alueella. Lemmikkilintuja tiedetään päässeen karkaamaan esimerkiksi Mallorcalla tai sitten niitä on tahallaan vapautettu luontoon.
Jatketaan vielä eläinten ihmettelyä. Italo Calvinon mielikuvitusta kiehtova teos Näkymättömät kaupungit loihtii lukijan silmiin asioita, joita emme totisesti näe. Jotakin konkreettistakin tietysti on, ja yhden kuvitellun aasialaisen kaupungin kuvauksessa kerrotaan seebunlihan nauttimisesta. Tiesin, että kyseessä on jokin kavioeläin, mutta siihen tietämykseni loppui.
Kiinnostavaa oli huomata, että seebu eli ryhähärkä on muun muassa Intiassa tunnetun pyhän lehmän laji. Wikipedian 
mukaan seebuja kasvatetaan kotieläiminä Etelä-Aasiassa sekä Itä- ja Etelä-Afrikassa. Eläimellä on lapojen kohdalla rasvakyttyrä. Intian seebut ovat useimmiten vaaleita, Afrikan taas tummia.
Unenomaisia tunnelmia kuvaavaan kirjaan sopii tietysti sekin, ettei seebuja juuri käytetä ravinnoksi, vaan vetojuhtina.
Hiljattain kerroin varaamastani Janet Skeslien Charlesin teoksesta Kirjasto Pariisin sydämessä. Suhtauduin vähän epäillen siitä esitettyyn kehuun täydellisestä lukuromaanista kaikille kirjallisuuden rakastajille. Luettu on, ja pidin siitä juuri sen takia, että siinä kirjat ovat tärkeässä osassa. Täydelliseksi kutsuminen menee jo liiallisuuksiin, vaikka toki suosittelen kirjaa.
Kolmanneksi saadaan tähän tekstiin mielenkiintoinen sanapari itsi-bitsi. Ennen yhdistin sen mielessäni bikineihin, ja tietysti se niihinkin sopii, mutta tässä yhteydessä se onkin kirjan yhden hahmon lempinimi, tosin lyhennettynä Bitsi.
Kirjassa tarina menee niin, että teksasilainen Amerikkalaisen kirjaston asiakas oli kertavilkaisun jälkeen tokaissut kirjaston henkilöstä: No siinähän vasta itsi-bitsi pikkuruinen tapaus on! Sen jälkeen nuori nainen sai kantaa lempinimeä Bitsi. Englannin itsy-bitsy tarkoittaa todella pikkuruinen, pienen pieni. Kirjan suomentaja on vaihtanut sanojen loppuun y:n tilalla i:n.
Pääkuva: Nejc Kosin, Pexels
Sammaltutkimus oli Tämä kokonainen maailmani –teoksen päähenkilön tutkimuskohde ja suuri intohimo.
