Marguerite kirjoitettiin näkyväksi

Ruotsalaisen kirjailijan Karolina Ramqvistin kirja Karhunainen on kiehtova ja mukaansatempaava. Sen lukemista voi sanoa kokemukseksi. Kun käänsin näkyviin kirjan viimeisen sivun (s. 361) olisin halunnut vielä jatkaa kirjan lukemista. Olin niin vaikuttuneena niissä eri maailmoissa, joihin lukija temmataan tässä kirjassa. Vain ani harvoin olen kokenut näin voimakkaasti, että haluaisin tarinan vain jatkuvan ja jatkuvan.

Tässä teoksessa kaikki alkaa tukholmalaisessa kahvilassa, jossa kirjailijan ystävä kertoo lukeneensa antologiasta eri aikakausilla eläneiden naisten selviytymistarinoita. Ystävä mainitsee ohimennen naisen, joka 1500-luvun puolivälissä joutuu asumattomalle saarelle Pohjois-Atlantille.

Ramqvistilla on kolme lasta ja kirjalliset työnsä, mutta tämä naisen tarina jää vaivaamaan häntä vuosiksi niin, että hän lopulta ryhtyy selvittämään asiaa. Nainen on aatelista syntyperää oleva Marguerite de la Rocque, joka jää orvoksi isänsä kuoltua, ja hänen huoltajakseen nimetään ilmeisesti sukulainen Jean-Francois de la Rocque de Roberval. Tämä nimitetään Uuteen Ranskaan suuntautuvan tutkimusmatkan johtajaksi ja alueen varakuninkaaksi. Hänen tarkoituksenaan on purjehtia kolmen aluksen laivastolla Newfoundlandin toiselle puolelle nykyiseen Kanadaan.

Holhokki Marguerite otetaan tälle matkalle mukaan, mutta kesken matkan hänet jätetään syystä tai toisesta Quebecin rannikolla olevalle saarelle, joka nykyään tunnetaan nimellä Harrington Island, mutta sitä on myös kutsuttu nimellä Les îles de la Demoiselle, Aatelisneidin saaret. Hänen seuranaan on esiliinana ja palvelijana toiminut vanhempi nainen Damienne sekä Margueriten rakastaja. En halua kertoa paljon enempää Margueriten vaiheista, etten pilaa kenenkään lukunautintoa. Kerrotaan nyt kuitenkin, että saarelle jätetyt asuvat luolassa sekä taistelevat karhuja ja muita villieläimiä vastaan. Marguerite joutuu asumaan saarella lähes kaksi vuotta.

Kirjailija kahlaa vanhoja ranskankielisiä kirjoja, vertailee tietoja ja miettii ristiriitaisuuksia. Lähdeaineisto on onneksi digitaalisessa muodossa. Hän kuitenkin matkustaa esimerkiksi Ranskaan tutustumaan Robervalin linnaan, mutta tyytyy vain katselemaan linnaa ulkoapäin.

Projekti kestää kaikkine hankaluuksineen vuosikausia, lapset kasvavat ja muita töitä tulee väliin. Margueriten tarina epätäydellisine tietoineen on kirjailijalle työläs. Ramqvist manaa ruostuneita ranskan taitojaan ja tarkistaa kaikkea mahdollista. Hän eksyy moneen kertaa sivupoluille, kun löytää mielenkiintoisia tietoja 1500-luvun elämästä yleensä.

Samalla Ramqvist elää tavallista ja välillä erikoisia käänteitä saanutta perhe-elämää ja kertoo myös siitä. Kun hän aloitti kirjoittamaan Karhunaista, pieni tytär istui rattaissa. Tämä ehtii varttua pitkän prosessin aikana ja pääsee myös äitinsä seuraksi Ranskan-matkalle. Teoksen suunnitteluun kuluikin kirjailijan mukaan seitsemän vuotta ja kirjoittamiseen kolme vuotta.

Välillä kirjailijaa tuntee väsymystä, moittii itseään ja epäilee taitojaan kirjailijana, vaikka on julkaissut jo monia teoksia. Häntä auttaa eteenpäin Margueriten kovien kokemusten ajatteleminen sekä tietoisuus naisten näkymättömäksi jääneestä roolista historiankirjoituksessa. Sisukkaasti hän kirjoittaa 1500-luvulla eläneen Margueriten näkyväksi historian henkilöksi.

Artikkelikuva/Tim Sullivan, StockSnap