Kuuban värikäs, mutta karu todellisuus

Nojatuolimatkailu heitti minut viime viikolla Kuubaan. Sain kiinnostavan katsauksen maan tilanteeseen. Katselin television Ulkolinja-ohjelman Kuuban kuihtuva kumous ja luin Katja Keisalan romaanin Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille.

Stereotypioilta on tietysti vaikea välttyä näin pikaisen tarjonnan takia, mutta ehkä kuubalaisetkin toivovat, että maata kuvaillaan tutuilla kliseillä. Kaduilla liikkuu vanhoja amerikkalaisia autoja, saatavilla on parasta rommia ja parhaita sikareita. Ja salsa soi… Suunnilleen näin esitteli vanhassa avoautossa istuva mies kotimaataan, tietysti hymyssä suin.

Mutta arki on kovaa. Tv-dokumentissa 103-vuotias pappa kulkee kadulla kauppareissulla ja sanoo: Vapaus on hyvä, mutta sillä ei täytetä vatsaa.

Ohjelma kertoo karusta todellisuudesta. Maa on taloudellisesti rappiolla, sosialismi ei toimi. Professori toteaa, että 1990-luvusta alkaen ihmisten palkat eivät enää ole riittäneet perustarpeisiin. Ruoan ostoa säännöstellään. Kaupoissa hetken on tavaraa, sitten ei taas olekaan.

-Kaikki paranee, sanotaan, mutta kukaan ei enää usko siihen. On vain iskulauseita, toteaa nainen dokumentissa. Totuutta ei edes saa sanoa ääneen, siitä voi seurata vankeutta.

Hallituksen apulaistalousministeri valittaa toimitusketjujen katkeamista ja valuutan puutetta. Tavallinen kansalainen sinnittelee ulkokuubalaisten toimittamien raha-avustusten tai turisteilta saamiensa tulojen varassa.

Yhdysvaltojen asettama kauppasaarto on vaikea, mutta sekään ei ole yleispätevä selitys nykyiseen ahdinkoon. Maassa on tehottomuutta, ja todellisuuden ja puheiden välillä on iso ero. Havannan rappeutumista kauniista kaupungista nykyiseen lähes rappiotilaan surraan. Toisaalta muistellaan vallankumousta, joka otettiin iloiten vastaan.

Maidon saanti on noussut kuin vertauskuvaksi kurjuudesta. Castron aikaan lehmät tuottivat ennätysmääriä maitoa, ja maitoa jaettiin jopa ilmaiseksi. Nyt maitoa joudutaan säännöstelemään, eikä sitä riitä kuin pikkulapsille. Yli 65-vuotiaat saavat vain maitojauhetta ja sitäkin rajatun määrän.

Mielenkiintoisen näkökulman kuubalaisuuteen antaa Katja Keisala, joka kuvaa suomalaisen naisen ja kuubalaisen miehen avioliittoa. Teksti on hyvin vetävää, ja sen sarkastinen sävy säilyy koko ajan. Kulttuurierot ovat tietysti suuret, mutta eniten tulee skismaa, kun avioliiton myötä tulee kuvioihin myös räiskyvä ja moninainen kuubalaisyhteisö.

Kahden pienen lapsen äidin on joskus vaikea yhtyä elämäniloiseen meininkiin ja salsan pyörteisiin. Remontit kyllä aloitetaan, mutta niiden loppuunsaattaminen ontuu. Miehen runsas sosiaalinen elämä ulottuu myös Kuubaan jääneeseen perheeseen, joka käsitetään laajemmaksi kuin Suomessa on tapana. Rahaa lähtee sinne vaimon tietämättäkin.

Rakkaus kestää monet karikot, mutta lopulta avioliitto päättyy aivan ylitsepääsemättömään asiaan.

Katja Keisala on itse ollut naimisissa kuubalaisen miehen kanssa, joten teoksessa lienee yhtymäkohtia myös hänen omiin kokemuksiinsa.

Ulkolinja-ohjelma on nähtävissä Yle Areenassa.

Pääkuva/Alleksana, Pexels