Kiitos on voimasana

Me tietenkin tarkoitamme voimasanoilla kirosanoja, jotka voivat olla lieviä tai voimakkaita. Kiitos tai laajemmin ottaen kiittäminen sekä myönteisen palautteen antaminen ovat kuitenkin hyvin voimaannuttavia. Niillä on suorastaan käsittämättömän suuri voima. Ne kannustavat ja yksinkertaisesti levittävät hyvää mieltä ympärilleen. En tarkoita nyt rutiininomaista kiitosta, joka sekin tietysti kuuluu – tekisi mieleni sanoa – normaaliin käytökseen.

Silti aivan tavallisessa elämässäkin säästelemme tuon kuusikirjaimisen sanan käyttöä. Olen useaankin kertaan jäänyt ihmettelemään, kun olen avannut oven jollekulle vieraalle ihmiselle saamatta minkäänlaista huomiota. Pieni kiitos-sana olisi riittänyt, vaikka tekoni ei maata mullistakaan. Tekisi mieli hihkaista: Ole hyvä! Se tuskin olisi enää hyvää käytöstä.

Kuitenkin kiitoksen jakelussakin on omat ehtonsa. Sen pitää olla aitoa ja tuntua myös siltä. Tämä on tullut mieleen esimerkiksi erilaisissa ryhmäjutuissa. Ohjaajan on hyvä kannustaa jumppaajia, mutta kiitosta täytyy osata viljellä harkitusti ja aiheellisesti. Helpompi on varmaan kirjoittaa tästä asiasta kuin toteuttaa sitä hyvin käytännössä. Ilmeisesti tällaisella ryhmäkiitoksellakin on paikkansa. Itsekin hämmästyin tunnettani vesijumpassa, kun ohjaaja jossakin vaiheessa kiitteli ryhmää. Tunsin saavani siitä lisäpotkua.

Oma lukunsa on tämä blogikirjoittelu. Kommentteja ja keskustelunavauksia olisi tietysti mukava saada, mutta vähiin ne ovat jääneet, enkä nyt kerjää kiitoksia. Blogistani on tullut jonkin verran toki palautetta, mutta vasta tekstieni julkaiseminen kirjana on moninkertaistanut palautteen. Vaikka netti on niin suuressa osassa nykyelämää, painetulla kirjallakin on vielä paikkansa. Se on ollut hyvä havaita, ja olen saanut käydä kivoja keskusteluja kirjaa lukeneiden kanssa. Kiitos siitä!