Jos tavarapaljous ahdistaa, pitää toimia

– Oletko tehnyt kuolinsiivousta? kysyi pelikaveri viime kesänä kesken golfkierroksen. Sinänsä aiheellinen kysymys tuntui siinä ympäristössä yllättävältä ja tyydyin vastaamaan, etten juuri ole tehnyt. Asiaa myöhemmin miettiessäni totesin kyllä tavallaan sitä tehneeni, vaikka en osannut tuota termiä oikein yhdistää toimiini, varsinkin, kun golfkierroksella jos jossakin tuntee elävänsä vain ja ainoastaan siinä hetkessä. Joskus jopa flow-tunne tempaa mukaansa.

Olen vähentänyt kodin tavaramäärää, ja vähentämisen varaa todella on vieläkin. Esimerkiksi kirjoja hävitin niin tehokkaasti, että tuli tyhjiä hyllytasoja, jotka onnistuin myymään. Osan kirjoista vein kylläkin kirjaston kierrätyshyllyyn. Vielä jäi tyhjennettäviä hyllymetrejä, mutta en ole jaksanut jatkaa toistaiseksi. Se näet edellyttää tietynlaista keskittymistä.

Vaatteita olen vienyt kotipaikkakunnallani silloin tällöin poikkeavaan Baltian vaatekeräykseen. Pandemia-aikana sitä ei ole ollut, joten vein toiseen vaatekeräykseen kaksi muovikassillista vaatteita. Lumppukeräyksiä on aiemmin ollut syksyin keväin, mutta ne on valitettavasti lopetettu. Olenkin vienyt jäteasemalle neljä jätesäkillistä tekstiililumppua ja maksanut niiden hävittämisestä kohtuulliset kuusi euroa. Samalla vein maalipurkkijämiä.

Lapsuudestani muistan, että vanhat vaatteet leikattiin matonkuteiksi. Nykyään sitä tehdään varmasti vähemmän, sillä hyviä, tasalaatuisia kudekeriä saa ostaa edullisesti. Ehkä myös mattojen kutominen on aiempaa harvinaisempaa. Tietysti myös tilkkutöihin voi käyttää käytöstä poistettuja vaatteita, mutta monet tilkkutyöt ovat kuin taideteoksia, joihin materiaalit valitaan hyvin tarkkaan. Silloin entiset pyjamat tai puserot eivät ehkä olekaan sopivia. Vanhoista vaatteista tehtyjä tilkkupeittoja on minulla kaksi äitini peruja. Sieltä erotan tuttujen vaatteiden kuoseja, ja ne tuovat mieleen mieluisia muistoja.

Nykyajan jätesäännökset ovat niin tarkkoja, että ennen jokaisen poisheitettävän esineen tai vaatteen hylkäämistä pitää miettiä, miten se kuuluu oikein hävittää. Konmaritus tietääkseni ehdottaa tuumaustaukoa ennen esineen hylkäämistä, mutta kyseessä on hieman eri asia kuin jätesäännökset, eli suositellaan vain pohtimaan, onko esineellä suurta tunnearvoa.

Olen myös vienyt esineitä SPR:n Konttiin tai ilmoittanut niistä Facebookin sivustolla. Kirpputoriakin joskus kokeilin, mutta se oli aika työlästä. Silloin pääsin eron muutamasta tuotteesta, mutta ainakaan taloudellisesti se ei tuottanut mitään, ja pöytää piti myös hoitaa. Sinne kulkeutui esimerkiksi vaatteita, jotka eivät minulle kuuluneet.

Voi myös tuntua hankalalta aloittaa tavaroiden vähentäminen, kun ei tiedä, miten saisi sen sujumaan. Yksi keino on aloittaa niin, että hävittää päivässä yhden tavaran. Poistettavan esineen tai vaatteen voi tietysti viedä myös vaikka Konttiin tai kierrätyskeskukseen, ellei halua sitä laittaa esimerkiksi sekajätteeksi.

Artikkelikuva: Kirpputorilla oli kaikenlaista sälää myytävänä. Jotakin sentään meni kaupaksi.