Ikuisen kaupungin nimikkoeläimenä on ja pysyy susi

Italialaiset arkeologit tekivät vuonna 2007 löydön, joka herätti kiinnostusta muuallakin kuin Italiassa. Augustuksen palatsin perustusten kunnostustöissä havaittiin maatutkan avulla onkalo. Sitä pystyttiin valokuvaamaan kattoon poratun reiän kautta, ja kuvien todettiin vastaavan 2000 vuoden takaisia kirjallisia kuvauksia Lupercal-luolasta.

Lupercal taas tiedetään luolaksi, jossa tarun mukaan Rooman perustajaksi mainittu nuorukainen Romulus ja kaksoisveljensä Remus elivät susiemon imettäminä. Niinpä luolaa pidettiin vuosisadan arkeologisena löytönä, vaikka myös epäileviä lausuntoja annettiin.

Luolalöydöstä on kulunut jo yli kymmenen vuotta, mutta varmuutta Romuluksen ja Remuksen luolan löytymisestä ei vieläkään ole. Luolaa ei ole helppo päästä tutkimaan, sillä se on suurimmaksi osaksi maa-aineksen täyttämä. Lisäksi varoja on vaikea saada tähän tarkoitukseen, kun tärkeitä kaivaustarpeita on runsaasti muuallakin Roomassa saati koko Italiassa.

Rooman mytologisesta syntyhistoriasta kävi maaliskuun alussa Porissa luennoimassa FT Mika Rissanen, joka on väitöskirjassaan tutkinut suden uskonnollista asemaa antiikin Roomassa. Hän on myös kirjoittanut aiheesta teoksen Rooma, suden kaupunki sekä julkaissut  yhdessä Juha Tahvanaisen kanssa jännittävän nuortenkirjan Rooman sudet. Jälkimmäisen kirjan kirjoittajaksi on merkitty yhteisnimi Nemo Rossi. Mika Rissanen piti luentonsa ennen yleisötilaisuuksiin kohdistuneita rajoituksia.

Susiemo imettämässä Romulusta ja Remusta on ikoninen patsas. Kiista on syntynyt myös tämän patsaan iästä. Se on kuitenkin varmaa, että poikahahmot lisättiin patsaaseen 1400-luvun lopulla. Perinteisesti patsaan ajoitukseksi ajatellaan 490-470 eaa, mutta vuonna 2006 esitettiin patsaan olevankin peräisin keskiajalta eikä antiikista. Epäilyjä syntyi, kun patsas entistettiin vuosina 1997-2000. Mika Rissanen kuitenkin kirjoittaa, että tämänhetkisten tutkimustietojen perusteella Capitoliumin susipatsasta voidaan edelleen pitää antiikin aikaisena. Tähän viittaavat niin tyylilliset seikat kuin pronssiseoksen koostumuskin.

Susipatsaasta on kuva Jyrki Erran teoksen takakannessa. Nimikkoeläin näkyy monin tavoin.

Susi on muutenkin vahvasti esillä vielä nykypäivän Roomassa. Alkuperäinen susipatsas on nähtävänä Capitoliumin museossa Palazzo dei Conservatorin toisessa kerroksessa. Paavi Sikstus VI lahjoitti patsaan vuonna 1471 Rooman kaupungille. Silloin patsas sai nimen Lupa Capitolina.

Suden erikoisasema näkyy Roomassa myös matkamuistomyymälöiden tarjonnassa ja jalkapallojoukkue AS Roman logossa.

Roomalaisen tarun mukaan papitar Silvian synnyttämät vastasyntyneet pojat määrättiin surmattaviksi, koska he olivat jumalaista juurta ja sekoittamassa perimysjärjestystä. Palvelijat eivät kuitenkaan pystyneet suoraan toteuttamaan julmaa käskyä hukuttaa lapset, vaan laskivat pojat kaukalossa Albula-joen (sittemmin Tiber) ryöppyäviin aaltoihin, tosin saatesanoin: Yhdessä synnyitte, yhdessä kuolette, yhdessä päädytte ruumiina aaltojen alle.

Kaukalo kuitenkin ajautui veden laskiessa rantaan ja kiinnittyi tiheään oksistoon. Susiemo kuuli poikien itkun ja vei heidät luolaan ruokittavaksi. Luolasta pojat pääsivät Faustulus-paimenen kasvateiksi. Sittemmin pojille tuli kiistaa, ja tappelun tiimellyksessä Remus lyötiin hengiltä. Romulus sai vallan käsiinsä ja perusti kaupungin tutuille sijoille Palatiumin kukkulalle. Siihen syntynyt kaupunki sai nimensä perustajansa mukaan.

Keskiajalla luola hautautui maanvyöryjen alle, ja sen tarkka sijainti unohdettiin.

Sattumien summana luen juuri Jyrki Erran tänä vuonna julkaistua teosta Lyijyvalkoinen. Niin kirjan takakannessa kuin selkäosassa on kuva Lupa Capitolina -patsaasta. Trillerin tapahtumat liittyvät vahvasti Roomaan, ja keskiössä ovat tunnetun italialaisen taidemaalarin Caravaggion (1571-1610) työt.

Artikkelikuva: Fontana di Trevi on Rooman suurin ja tunnetuin suihkulähde. Kuvan alareunassa näkyy kopio Capitoliumin susipatsaasta.