Huumori mielessä Hollywoodiin

Satuin lukemaan samanaikaisesti kaksi Yhdysvaltoja käsittelevää kirjaa, toisen kirjoittaja on amerikkalainen, toisen kaksi suomalaista. Kirjoissa on paitsi kirjoittajien eri kansallisuus myös kirjoittajien statuksesta johtuva epäsuhta. Tosin viitataan kirjoissa samaankin asiaan mutta eri perspektiivistä.

Toinen kirja on Yhdysvaltain entisen presidentin Barack Obaman presidenttivuosistaan kirjoittama teos Luvattu maa. Toinen taas on maailman parhaana koomikkona vuonna 2014 palkitun Ismo Leikolan ja hänen vaimonsa Angelika Leikolan yhteisesti kirjoittama teos Suo, kuokka ja Hollywood. Keskityn tässä kuitenkin tähän jälkimmäiseen kirjaan, mutta kerrotaan nyt aluksi näiden teosten yhteinen nimittäjä. Se on Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmä.

Järjestelmän uudistaminen osoittautui Obaman kaudella todella hankalaksi, ja hän joutui tinkimään monista asioista. Valmiina se sai nimekseen Obamacare, ja seuraava presidentti Donald Trump halusi romuttaa sen kokonaan.

Leikolat taas kertovat ruohonjuuritason kokemuksiaan terveydenhuoltojärjestelmästä, joka heidän mukaansa on byrokraattinen, tehoton ja kallis. Lääkärit teettävät oikeusjuttujen pelossa potilaan jopa turhiksi kokemia tutkimuksia. Leikolat hankkivat oman vakuutuksen, mutta vaimon sairastuttua he eivät kustannusten pelossa uskaltaneet jäädä sairaalaan edes yöksi, vaikka sitä ehdotettiin. Onnekseen Angelika Leikola toipui kotihoidossa vaikeasta vatsasairaudesta.

Leikolat muuttivat joulukuussa 2015 Los Angelesiin, jonne he saivat kutsun. Sopivan asunnon löytäminen onnistui vasta muutaman muuton jälkeen. Työasiat rupesivat rullaamaan hyvin, kunhan rutiinit lähtivät sujumaan uudessa kotimaassa.

Kirjassa tuodaan esiin, kuinka Leikolan stand up -huumori syntyy pariskunnan yhteistyöllä, vaikkakin esiintymisen hoitaa aina Ismo. He pallottelevat yhdessä ideoita, katselevat ihmisiä ja asioita kuin ulkopuolelta. Onnistunut teksti edellyttää tietysti hyvää ideaa, mutta siitä vasta alkaa varsinaisen tekstin tekeminen. Useimmiten ensin syntyy loppu eli punchline (huipentuma), ja siihen pitää osata kehittää hyvä alustus, jonka on oltava hauska ja vielä tarvitaan useita väli-punchlineja. – Siinä mitataan todellinen ammattitaito, Leikola muistuttaa.

Suomessa Ismo Leikola aloitti stand up -koomikkona jo vuonna 2002 ja saavutti vuosien mittaan tunnettavuutta ja hyvän uran. Kirjassa hän arvioi Amerikan-muuttoaan: Hetkinen, minähän joudun aloittamaan urani alusta lähemmäs nelikymppisenä.

Kun ammatti vielä nojaa kieleen, on myös esityskielen vaihtaminen aikamoinen juttu. Leikola kutsuu tätä alkuvaiheen keikkailua surrealistiseksi. Ensimmäiset keikat sujuvat hyvin, ja niin pariskunta onnistui kovalla työllä etenemään ja saamaan jalansijaa. Uusia töitä tuli usein suositusten (ja onnistuneiden keikkojen) perusteella. Myös kollegat ottivat tulokkaan myönteisesti  ja jopa auttavaisesti vastaan. Parhaimmillaan Ismo Leikola suhasi saman illan aikana vetämässä viisikin keikkaa komediaklubeilla. Pariskunta kotiutui, vaikka tullessa ajatuksena oli vain katsoa ensimmäiset kuusi kuukautta, miten sujuu.

Angelika ja Ismo Leikolan kirja on letkeä ja mukava lukea, mutta erityisesti alalle aikoville tai alasta haaveileville tämä olisi hyvää luettavaa. Ryhtyäkö sitten koomikoksi?

Muiden muassa näin kirjassa opastetaan: Jos uratavoitteet kiiluvat alusta asti silmissä, ennuste on huono ja hajoilun määrä varmasti suuri. Koomikoksi ryhtymiselle on kaksi hyvää syytä: pakonomainen tarve keksiä ja kertoa hauskoja juttuja sekä palava halu olla yksi noista koomikoista. Lähes kaikki menestyneet koomikot kertovat aina jommankumman näistä olleen se päämotiivi.

Leikola käyttää mielellään kielellistä huumoria. Kun hän sai kutsun Conan O´Brienin talk show´hun, hän esitti jutun sanasta ass. Kyse on tämän ass-sanan monipuolisesta käytöstä arkisessa kielessä tarkoittamatta oikeasti takapuolta. Tämä esitys sai suuren suosion, ja sen jälkeen keikkailu oli entistä helpompaa, kunnes tuli pandemia.  Sen tarjoaman tauon ansiosta syntyi kirja.

Artikkelikuva/Pexels,Roberto Nickson