Hoivakodin kissa lohdutti läsnäolollaan

Vuoden alku tietää minulle nykyään myös uutta lukemishaastetta. Vuoden 2021 Helmet-haaste julkaistiin juuri ennen vuodenvaihdetta. Mukana tässä haasteessa on tuhansia osanottajia, ja keskustelu ryhmän Facebook-sivulla on vilkasta. Sieltä saa erinomaisia vinkkejä muuhunkin lukemiseen kuin haastekohtien täyttämiseen.

Aikaisemmin olen lukuhaasteen kohtia tutkiessani etukäteen miettinyt, mitkä kohdat mahtavat olla vaikeimmat täyttää. Yleensä olen veikkauksissani epäonnistunut eli vaikeimmaksi luulemani ovatkin ehkä täyttyneet jo vuoden alussa. Nyt en sorrukaan mihinkään veikkailuun, mutta kerron jo saaneeni muutaman haastekohdan täytetyksi.

Mielenkiintoinen kohta oli 32 Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa. Tämän arvasin kyllä helpoksi rastiksi, ja nyt olenkin jo lukenut yhdysvaltalaisen geriatrin David Dosan kirjan Hoivakodin kissa Oscar. Tämä Rhode Islandissa olevan hoito- ja kuntoutuskeskuksen kissa osoittautui kaikkien ihmeeksi aavistavan potilaan tulevan kuoleman niin, että se majoittui tämän sänkyyn ja osallistui näin läsnäolollaan saattohoitoon.

Oscar-kissa asui dementiapotilaiden osastossa. Teoksessa Dosa kertoo, kuinka hän suhtautui hyvin epäillen kissan kykyyn. Kuinka kissa voi olla viisaampi kuin koulutetut ihmiset? Kun tapauksia kuitenkin rupesi tulemaan yksi toisensa jälkeen, oli pakko uskoa kissan ihmeelliseen taitoon. Tosin kaikki tiesivät, että koirien apua käytetään esimerkiksi diabetesta sairastavien ihmisten apuna. Ilmeisesti siis kissakin voi ehkä hajuaistinsa perusteella päätellä lopullisen lähdön läheisyyden.

Lääkäriä kissan mahdolliset taidot rupesivat kiinnostamaan niin, että hän kävi tapaamassa ihmisiä, joiden omaisten saattohoitoon Oscar oli antanut oman panoksensa. Niinpä selvisi, että kissan läsnäolo oli ollut tärkeää omaisille. Se oli osaltaan tuonut lohtua vaikeana hetkenä. Kissa viipyi potilaan luona yleensä siihen asti, kunnes vainaja vietiin pois huoneestaan.

Kirjassa kerrotut tapaukset on häivytetty ja muunneltu niin, ettei kenenkään yksityisyyttä ole loukattu.

Paitsi kissoista tämä pieni kirja kertoo myös hyvin asiantuntevasti dementiasta, esimerkiksi Alzheimerin taudista ja sen vaikutuksista. Kirja onkin omistettu dementiapotilaiden perheille ja omaishoitajille kaikkialla maailmassa ja saattaa olla vertaistukena myös lohduttavaa luettavaa.

Kun läheinen sairastuu muistisairauteen, läheiset kipuilevat monen asian kanssa. Tauti etenee pikkuhiljaa, ja moni muistisairas osaa kätkeä sairautensa alkuvaiheessa. Läheisen vaikeat hetket tulevat, kun selviää, ettei kotihoito ole enää mahdollista. Geriatri kirjoittaakin omaisten vaikeudesta hyväksyä, ettei tuttua äitiä, isää tai puolisoa enää olekaan samana toimivana persoonana kuin ennen, vaikka hän kuitenkin on elossa. Vaikka edetään jo saattohoitovaiheeseen, saattaa omaisilta vielä tulla vaatimuksia raskaista hoidoista.