Goethe ihastui Italiaan ja löysi avaimen kaikkeen

Goethen reitti Karlsbadista Italiaan.

Pääsiäinen kului mukavasti nojatuolimatkalla Italiaan.

Oppaana oli Saksan kirjallisuuden suurmies Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832). Hänen matkaansa hujahti lähes kaksi vuotta, vuoden 1786 syyskuusta vuoden 1788 huhtikuuhun. Goethe piti koko ajan päiväkirjaa, joka kuitenkin julkaistiin vasta runsaan neljännesvuosisadan kuluttua erinäisine lisäyksineen. Teoksen nimi on Italian matka päiväkirjoineen, ja sen on valikoiden suomentanut ja johdannon laatinut Sinikka Kallio.

Goethe lähti matkalleen silloisen Weimarin herttuakunnan Karlsbadista (nykyisin Karlova Vary) aamuvarhain, lähes varkain ja käyttäen salanimeä. Matka suuntautui Brennerin solan ja Tirolin kautta Bolzanoon, Veronaan, Vicenzaan, Padovaan, Venetsiaan, Roomaan, Napoliin ja Sisiliaan. Paluumatka kuvataan vain Napolin ja Rooman kautta. Koko matkan ajan hän teki omia kirjallisia töitään ja sai myös innoitusta näkemästään ja kokemastaan.

Jo heti alkuun hän tekee tarkkoja ja asiantuntevia huomioita vuorista ja eri kivilajeista, samoin kasveista. Hänellä oli hyvät tiedot näistä aiheista. Koko ajan hän tarkkailee valppaasti ja tarkasti ympäristöään, käy kirkoissa, teattereissa, kapakoissa ja toreilla. Hän kuuntelee paljon ihmisiä sivusta. Alkuun hän matkustaa postivaunuissa ja kieseissä, mutta sitten hän taivaltaa myös vesitse sekä muulilla ratsastaen. Oppaat vaihtuvat tiheään. Vanhoja tuttuja hänellä on matkan varrella useita.

Vicenzassa hän ihastelee renessanssiarkkitehti Andrea Palladion rakennuksia ja arkkitehtuuria, mutta tutkii asiaa myös tarkkaan. Hän ei pidä kaikesta, mutta selvittää esimerkiksi pylväsjärjestelmät itselleen järkiperäisesti. Niin päässä pysyvät mitat ja suhteet. Hän palaa vielä myöhemmin useasti pylväiden tutkimiseen niin Roomassa, Napolissa kuin Sisiliassa.

Venetsiassa Goethe palkkaa itselleen palvelijan, jota hän kuvaa kuin tallipalvelijaksi kotimaassaan, tavoiltaan myös. Hän toteaa olleen mukavaa matkustaa aluksi yksin, mutta nyt seura on mukavaa.

Venetsiassa hän tunnelmoi seuraavasti: Täysikuu aivan pilvettömällä taivaalla, laguunien, saarten, koko merkillisen kaupungin yllä – ihana näytelmä, tori kuin ihmeellinen oopperalavastus, ja kaikki ihmisiä täynnä.

Roomaa Goethe nimittää maailman pääkaupungiksi. Sinne hän saapuu marraskuussa 1786, sopivasti viettämään pyhäinpäivää. Hän tapaa ystävänsä, saksalaisen taidemaalarin Johann Heinrich Wilhelm Tischbeinin (1751-1829). Tischbeinin käsistä on yllä oleva tunnettu maalaus, joka kuvaa Rooman Campagnalla lepäävää Goethea. Myöhemmin piirtäjänä toimi Christoph Heinrich Kniep (1755-1825), jota Goethe monesti kiittelee, erityisesti Taorminassa Sisiliassa tehdyistä töistä.

Roomasta Goethe kirjoittaa: Näkee jälkiä loistosta ja hävityksestä, joista kumpikin ylittää käsityskykymme. Minkä barbaarit jättivät paikoilleen, sen tuhosivat uuden Rooman arkkitehdit.

Matka jatkuu Napoliin, johon Goethe ihastuu toden teolla. Kaupunki on hänen mielestään paratiisi, jossa jokainen elää eräänlaisessa päihtymyksen tilassa, itsensä unohtaen. Niin käy hänellekin. – Tuskin tunnen itseäni, on kuin olisin aivan toinen ihminen, hän tunnustaa.

Yhtä ihastuttavana Goethe kokee Sisilian, jossa hän kulkee Palermosta, Girgentin (nykyisin Agrigento), Ennan ja Taorminan kautta Messinaan. -Italia ilman Sisiliaa ei herätä sielussa minkäänlaista kuvaa: vasta täällä on avain kaikkeen….Ihastuttavia katseen kohteita on lukematon määrä, Goethe kirjoittaa. Sisiliassa hän kertoo koko ajan olevansa runollisessa tunnelmassa.