Eläimellinen meno pääsi yllättämään

Istun keittiössä kaikessa rauhassa syömässä aamiaista ja lukemassa lehteä, kun havahdun yläkerrasta kuuluviin ääniin. Ensin ajattelen harakan siellä hyppelevän peltikatolla, mutta sitten ääni muuttuu ja kovenee. Tuntuu jopa kuin joku siirtelisi vintissä huonekaluja.

On pakko mennä katsomaan, mistä on kysymys. Otan eteisestä käteeni harjan – naurettavaa kylläkin – ja nousen hiljaa vintin rappuja. Kun pääsen puoleenväliin, näen äänten aiheuttajan. Orava siellä kiipeilee ikkunaverhoissa. 

Palaan hiljaa alakertaan ja pyydän serkkuani avuksi oravan häätöön. Tarvitaan apuvoimia, sen verran vaikealta oravan ulos saaminen tuntuu.

Nousemme vinttiin eikä oravaa näy missään. Pian näemme sen istuvan hiljaa kattoparrulla. Avaan vintin ikkunat talon molemmilta puolilta ja ryhdymme hätistelemään kurrea ikkunoitten suuntaan. Eläin painelee täydessä paniikissa pitkin avovinttiä. Ehkä työkalumme, lasten suksisauvat, lisäävät oravan hätää. Aikansa se kiertää ympyrää pitkin vinttiä, yrittää mennä ikkunasta saranapuolelta, kunnes vihdoin hoksaa loikata avoimesta ikkunasta vapauteen.

Jäämme ihailemaan oravan komeaa loikkaa, johon se ottaa vauhtia kaukaa. Lennon aikana se osaa levittää raajansa, vaikka ei olekaan niin lentotaitoinen kuin sukulaisensa liito-orava. Pian orava jo juoksee naapurin pihalla varmaan vähän pöllämystyneenä seikkailustaan.

Minulle orava aiheuttaa noin 90 euron menoerän, kun piti tilata korjausmies tilkitsemään mahdolliset, oravanmentävät raot. Orava näet mahtuu yllättävän pienestäkin reiästä, mutta pois se ei enää osaakaan mennä.

Oravan lyhyt visiitti ei silti ollut ainutlaatuinen, sillä talon kattoa uusittaessa toistakymmentä vuotta sitten esiin tuli muutama oravan raato. Näiden nelijalkaisten syyksi en sentään voi laittaa linnunpöntön hajottamista. Yhtenä syysaamuna jouduin keräilemään maahan heitetyn pöntön osia. Kiinnityslangat oli irrottanut kyllä kaksijalkainen. En ymmärrä syytä tähän tekoon. 

Oravan sisäänpyrkimiset sen sijaan on helppo ymmärtää. Näin ilmojen kylmetessä eläimet hakeutuvat lämpimään. Monelle on tuttua hiirien pyrkiminen kellariin tai vinttiin, varsinkin, jos talon lähistöllä on peltomaata. Edelliseen asuntooni peltohiiret yrittivät asettua vinttiin aina talven tullen. Niiden muuttoaikeet oli pakko estää loukkujen avulla.

Artikkelikuva: Vintin ikkunat ovat kohtalaisella korkeudella, mutta oravalle hyppy maahan ei näemmä ole vaikeaa.

P.s. Tietokoneeni oli huollossa, ja erinäisistä syistä siihen kului kauemmin aikaa kuin oli odotettavissa. Näin blogini joutui tauolle, jota kai voi hyvällä syyllä sanoa tekniseksi.