Dekkarifestivaali pidettiin verkossa

Dekkarifestivaali on ollut syksyisin mukava syy matkustaa Helsinkiin. Kuten odotettua tämäkin tapahtuma täytyi siirtää verkkoon. Kaikki sujui suorana hyvin, ja ohjelma oli taas kerran mielenkiintoinen. Ihan koko aikaa en nelituntista ohjelmaa voinut seurata, mutta poimin sieltä mielestäni parhaat palat.

Festivaalilla on ulkomaisia vieraita, ja niin myös tänä syksynä. Ruotsalainen Anna Jansson tunnetaan hyvin Suomessakin gotlantilaispoliisi Maria Wernin tutkimuksista kertovista dekkareista. Niitä on suomennettu jo 20. Itse asiassa pandemia-aika on ollut hänelle hedelmällistä kirjoitusaikaa, ja seuraavaksi hän aloittaa uuden dekkarisarjan, jossa päähenkilö onkin mies.

Mielenkiintoista oli kuulla, että kokenut kirjailija luettaa tekstit etukäteen miehellään, tyttärillään, kolmella poliisilla ja kymmenkunnalla ystävällään. Kommenttien perusteella hän tekee tarvittaessa muutoksia tekstiin. Tyttäret saattavat esimerkiksi huomauttaa, etteivät nuoret puhu siihen tyyliin kuin tekstissä on. Poliisit taas pitävät huolen, että poliisityö tulee kuvatuksi oikealla tavalla. Psykologi-aviomies kertoo mielipiteensä, jos kirjan hahmoissa on jotakin pielessä.

Kirjailija Anniina Tarasova tuntui olevan otettu päästyään haastattelemaan – vaikkakin vain etäyhteydellä – tunnettua ruotsalaista kollegaa. Hän kysyi, montako kirjan hahmoa kirjailija on dekkareissaan päästänyt päiviltä. Anna Jansson kertoi tyttärensä jokin aika sitten laskeneen, että ruumiita on tullut jo 72. Lisää on sen jälkeen tullut ja tulee edelleen.

Kirjailija vastasi myös kysymykseen, miksi hän arvelee nimenomaan Ruotsin olevan niin hyvää maaperää dekkaristeille. Anna Jansson ajattelee, että dekkarit (ja dekkaristit) ovat kuin käärme paratiisissa. Hän arvioi normaalin elämän olevan niin hyvää Ruotsissa ja Suomessa, että tarvitaan tällaista dekkarien tuomaa vastapainoa.

Mielenkiintoinen osio oli myös Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjalla palkitun Heikki Valkaman juontama keskustelu. Vuoden johtolanka -palkinnon aiemmin voittaneet kirjailijat Pauliina Susi, Eva Frantz ja Arttu Tuominen kertoivat tunnoistaan saatuaan aikoinaan tämän tunnustuksen. Esimerkiksi Eva Frantz tunsi vasta silloin tulleensa hyväksytyksi kirjailijana. Arttu Tuominen osallistui keskusteluun kotoaan etäyhteydellä, ja hänellä oli saamansa palkinto sylissään kuin moraalisena tukena. Pauliina Susi oli jo aikaisemmin julkaissut muunlaisia teoksia, ja jännityskirjojen yleisön aktiivisuus ja paneutuminen ovat tulleet hänelle iloisena yllätyksenä.

Entäpä miten dekkaristin ammatti ja omat kokemukset heijastuvat kirjojen sivuille? kyseli Jone Nikula muutamilta kirjailijoilta. Vastaajina olivat entinen ammattisotilas Seppo Mustaluoto, vakuutusetsivän ja poliisin töitä tehnyt Christian Rönnbacka ja tunnettu rikostoimittaja Jarkko Sipilä. Yhteinen ajatus on, että kirjoittamista helpottaa, kun tietää kokemuksesta, miten asiat todellisuudessa menevät. Asepornosta kaikki sanoutuivat irti.

Esimerkiksi Jarkko Sipilän kirjoittamiseen tuli kipinä lähinnä siitä, että työssä tuli esiin asioita, joita ei voinut kertoa uutisissa. Ne olivat silti mielenkiintoisia tarinoita, ja niin tuli halu kirjoittaa. Niinpä syntyivät dekkarit.