Kirjojen lukijoista, kirjakaupoista tai kirjastoista on moni kirjailija ammentanut aineksia teoksiinsa. Nyt viimeksi olen lukenut japanilaisen Sosuke Natsukawan kirjan Kissa joka suojeli kirjoja. Se on mielenkiintoinen, symbolinen ja myös filosofinen teos vanhasta kirjakaupasta ja sen pitäjistä. Kissa on tässä yhteydessä tavallaan tarinan vetäjä, niin maaginen hahmo kuin se teoksessa onkin.
Teoksen loppu on todellista kirjojen ja lukemisen ylistämistä. Lainaan … Lue lisää »
Italian kansalliseeposta Jumalaista näytelmää ei heti osaa yhdistää Disneyn luomiin hahmoihin, Mikkiin ja Hessuun. Sarjakuvamaailmassa mikä tahansa on mahdollista, ja niinpä Mikki ja Hessu seikkailevat sarjakuvassa Dante Alighierin luomassa Helvetissä. Tämä osaltaan kertoo siitä, kuinka monenlaisiin yhteyksiin tämä runoelma on yltänyt.
Palataan kuitenkin Mikin ja Hessun rankkaan vaellukseen. Italiassa on 25. maaliskuuta Dantedì eli Italian virallinen Dante Alighierin muistopäivä. … Lue lisää »
Elizabeth Gilbertin teos Tämä kokonainen maailmani tarjoaa kiinnostavan näkymän 1800-luvulle. Kirjan päähenkilö on Alma Whittaker, joka jo kuusivuotiaana ratsasti ponillaan keräämässä kasvinäytteitä. Hänestä tulikin kasvitieteilijä, joka omistautui sammaltutkimukseen.
Omalla tavallaan hän seurasi englantilaissyntyisen Henry-isänsä jälkiä, sillä tämä keräsi erikoisia kasveja ympäri maailman ja perusti Pennsylvaniaan hiilellä lämmitettyjä kasvihuoneita.
Tässä Gilbertin teoksessa ohimennen mainitaan työhuoneessa häkissä asuva pihamaina, joka osasi … Lue lisää »
Lukuhaasteet ovat toisinaan oikeita haasteita. Tämä tuli taas eteen, kun kotikaupunkini lukuhaasteessa on kohta 14 Kirjan yhtenä tapahtumapaikkana on keskitysleiri.
Etukäteen tuntui raskaalta ruveta lukemaan niin vaikeasta aiheesta kuin keskitysleirielämästä, mutta lukuhaastetta en viitsinyt keskenkään jättää. Lainasin kirjastosta Jeremy Dronfieldin teoksen Poika joka seurasi isäänsä Auschwitziin. Nimi tietysti rohkaisi, kun siitä voi päätellä ainakin jotakin positiivista. Olipahan kyllä … Lue lisää »
Jos haluaa nojatuolimatkailla Intiassa, suosittelen Virpi Hämeen-Anttilan teosta Minun Intiani. Se kertoo seikkaperäisesti Intian eri osista usean kiertomatkan avulla, mutta samalla avautuvat tämän laajan maan monet erikoispiirteet. Intian-matkaa suunnitteleva saa monia käytännön ohjeita, jotka kirjoittaja on havainnut hyviksi omilla matkoillaan. Hän paneutuu vain niihin Intian osiin, joissa hän on itse matkaillut. Hän on myös toiminut monen kiertomatkan oppaana.
Kirjan … Lue lisää »
Uimahallin saunassa tuli puhetta – kuinkas muuten – vesijuoksusta ja -jumpasta. Siellä joku sanoi, että ihminen painaa vedessä seitsemän kiloa. Enpä ole tullut tällaista asiaa ajatelleeksi, vaikka nykyään taas käyn usein harrastamassa vesikuntoilua. Sen verran tuo lausahdus kuitenkin jäi mietityttämään, että asiasta täytyi ottaa paremmin selvää.
Lähellä totuutta puhuja kuitenkin oli. Kun 75-kiloinen henkilö seisoo vedessä vedenpinta hartioiden tasolla, hänen … Lue lisää »
Nojatuolimatkailu heitti minut viime viikolla Kuubaan. Sain kiinnostavan katsauksen maan tilanteeseen. Katselin television Ulkolinja-ohjelman Kuuban kuihtuva kumous ja luin Katja Keisalan romaanin Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille.
Stereotypioilta on tietysti vaikea välttyä näin pikaisen tarjonnan takia, mutta ehkä kuubalaisetkin toivovat, että maata kuvaillaan tutuilla kliseillä. Kaduilla liikkuu vanhoja amerikkalaisia autoja, saatavilla on parasta rommia ja parhaita sikareita. Ja salsa … Lue lisää »
Stendhalin syndrooman tuntee moni ainakin nimeltä. Ehkä se ei näinä vuosina ole enää niin esilläkään kuin vuosikymmeniä sitten. Ilmiön alkuperästä tiedetään sen verran, että ranskalainen kirjailija Stendhal (oikealta nimeltään Henri Beyle) sai Firenzessä vuonna 18oo-luvun alussa vakavan heikotuskohtauksen kesken kaupungin taideaarteisiin tutustumisen.
Vielä nykyäänkin saattaa joku joutua sekavaan tilaan lukuisista taide-elämyksistä, joita Firenze tarjoaa. Ymmärrän näin käyvän, jos matkailija yrittää … Lue lisää »
Korvamato on ärsyttävä, kutsumaton vieras. Korvamadolla tarkoitetaan musiikin päässä soimista. Se käynnistyy ilman tietoisia ponnisteluja. Ilmiö on varsin yleinen, sillä noin 90 prosenttia suomalaisista kokee korvamatoja viikoittain.
Kiinnostuin tästä ilmiöstä, kun korvissani alkoi soida Kappale kauneinta Suomea. Ilmiöstä on tehty myös väitöstutkimus. Tutkimuksen tekijä, Aalto-yliopiston dosentti Lassi Liikkanen sanoo, että valtaosalla ihmisistä kappaleet soivat päässä päivittäin. Osa ei kuitenkaan … Lue lisää »
On mielenkiintoista, että luettavaksi perätysten osuu kirjoja, jotka kertovat samasta aihealueesta tai ainakin sivuavat sitä. Ja näin tapahtuu silti, vaikka kirjat tulevat luettavaksi aivan sattumanvaraisesti, usein siinä järjestyksessä kuin kirjaston varaukset etenevät. Olen tästä ilmiöstä kirjoittanut ennenkin, mutta palaan siihen kuitenkin.
Näitä ajatuksia taas syntyi, kun hiljattain luin Joel Elstelän mielenkiintoisen kirjan Sirkusleijonan mieli. Kun olin juuri saanut kahlatuksi … Lue lisää »
Parasta ennen -merkinnät ovat kaupan hyllyiltä tuttuja. Joskus tuntuu, että tämä merkintä on ikäihmisissäkin.
