Viisi suomalaista kirjaklassikkoa

Kirjoja luetteloidaan monin tavoin, tavallisimmin myynti- tai lainauslukujen mukaan. Osuin lukemaan mielenkiintoista listausta kirjoista, jotka useimmat italialaiset ovat lukeneet tai sanoneen lukeneensa. Listassa oli vain viisi teosta.

Tietysti mieleeni tuli, mitkä viisi suomalaista kaunokirjallista teosta päätyisivät tällaiselle listalle. Pois rajataan dekkarit ja runoteokset. Valinta ei ole helppoa, kun mukaan pääsee vain viisi, mutta toisaalta muutama taas on itsestäänselvyys. Jokainen voi laatia oman listansa, minä päädyin lyhyen pohdinnan jälkeen seuraaviin.

1) Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä. Tämä on monelle tuttu kouluajoista, vaikka en tiedä, miten nykyajan kouluissa oppilaita perehdytetään suomalaiseen kaunokirjallisuuteen. Monet Kiven käyttämät ilmaisut ja sanonnat ovat arkisessa kielenkäytössämme, vaikka emme sitä tulekaan ajatelleeksi. Romaani on eittämättä suomalaisen kirjallisuuden merkkiteos.

2) Väinö Linna, Tuntematon sotilas. Tämän teoksen asemaa ei luultavasti saavuta mikään muu tämän jälkeen kirjoitettu. Tämänkin teoksen ilmaisut ovat elävää kieltä ja tulevat vastaan tämän tästä. Sotaa kuvataan rivimiehen näkökulmasta.

3) Mika Waltari, Sinuhe egyptiläinen. Waltarin valtavan elämäntyön huipennus. Tuonut historiaa tutuksi. Teos on äänestetty vuonna 2008 rakkaimmaksi suomalaiseksi kirjaksi.

4) Sofi Oksanen, Puhdistus. Tämän teoksen olen kuunnellut äänikirjana. En tiedä, olisiko se luettuna ollut yhtä pakahduttava kokemus. Kirjaa kuunnellessa teki mieli välillä huutaa vastaan, niin rajua teksti oli. Teos on palkittu Finlandialla ja noin kymmenellä muulla palkinnolla.

5) Veikko Huovinen, Havukka-ahon ajattelija. Listan viidennen kirjan valinta oli kaikkein vaikeinta, sillä vaihtoehtoja olisi ollut jo monta. Tämän teoksen uskon kuitenkin saavuttaneen sijan monen lukijan sydämessä, niin aito ja omaperäinen ajattelija on kirjan päähenkilö Konsta Pylkkänen.

Näille kaikille teoksille on yhteistä, etteivät ne ole jääneet vain kansien väliin. Niistä on tehty elokuvia ja näytelmiä. Samoin ne ovat antaneet oman lisänsä kielenkäyttöön, mikä on ilman muuta hyvän kaunokirjallisen tekstin ominaispiirre.