Venyttelyn ankeus ja autuus

Hyvin pystyy olemaan kuntosalilla harjoituksissa tunnin, mutta 15 minuutin venyttelyyn ei sitten olekaan enää aikaa. Tämän todentuntuisen ajatuksen lausahti yksi kuntosalikävijä tässä hiljattain. Kuinka mielellään jätämmekin venyttelyn myöhemmäksi, kotona tehtäväksi ja jopa sitten unohdettavaksi.

Tällöin lihakset kuitenkin voivat ruveta kiristämään ja liikeradatkin lyhenevät. Lopputulos voi olla epätoivottava, sillä tuskin kukaan haluaisi vetäytyä kyyryyn tai lyhentyä. Venyttelemällä emme tietenkään saa lisää pituutta, mutta lihakset tulevat entistä joustavammiksi ja samalla liikeradat suurenevat. Venyttely on siis liikkumisharjoittelua ja lihasten aktivointia.

Venyttelyä on tehtävä niveliä suojaten, ja kipuakin saa tuntea. Kivun ja venyvyyden tunne ovat hyväksi, mutta pahalta ei saa tuntua. Sopiva epämukavuus tai makean kivun tunne ovat asiaankuuluvia, mutta vapina tai tärinä lihaksessa kertoo, että pitää hellittää. Jokainen voi venytellä vain omaa kroppaansa kuunnellen. Näin myös ryhti pysyy hyvänä, ja ihminen vaikuttaa pidemmältä kuin hän on.

Mistä sitten nipistää aika venyttelyyn, jos se on niin haastavaa? Yksi yksinkertainen neuvo olisi ottaa venyttely rutiininomaisesti päiväohjelmaan. Itse olen huomannut sopivaksi venytellä iltayhdeksän tv-uutisten  aikaan. Ennen Urheiluruutua olen yleensä onnistunut tekemään tarpeelliset venytysliikkeet. Ilta on hyvää venyttelyaikaa, sillä lihakset ovat silloin rentoina. Vaihtelen liikkeitä omien mieltymysten mukaan, mutta lähes aina mukana on lonkankoukistajan venytysliike. Tämän venytyksen kuuluisi tuntua erityisesti nivusessa. Joku tuttunikin kertoi, että hänen selkäjuminsa parani, kun hän ryhtyi tekemään tätä venytysliikettä. Ollaan siis aivan olennaisten asioiden äärellä.

Haastavia venytysliikkeitä ei kannata ruveta tekemään aivan kylmiltään, vaan pienin liikkein voi ensin lämmitellä lihaksia. Jokin ihmeellinen voima venytysliikkeillä, sillä poikkeuksetta iltainen venyttely saa haukottelemaan, vaikka ei niin väsynyt muuten olisikaan.