Uskomattomia kertomuksia mereltä

Purjehdus ja veneily yleensä ovat minulle outoa maailmaa. Hyvin sujuvasti kuitenkin luen tällaistakin aihepiiriä käsittelevää kirjallisuutta. Viime vuonna ihastuin teokseen Herttuatar ja kapteenin vaimo, Purjealuksen tarina. Teksti on Ulla-Lena Lundbergin ja kuvat aluksen viimeisiin matkoihin osallistuneen Pamela ErikssoninKerron kuitenkin ensin kiehtovasta kirjasta Purjehdus vapauteen, jonka tekijöitä ovat Voldemar Veedam ja Carl B. Wall. Molemmat kirjat kertovat niin erikoisista sattumuksista ja menneestä maailmasta, että tarinat vievät aivan mukanaan.

Purjehdus vapauteen kuljettaa lukijansa 1940-luvun maailmaan, jolloin muiden muassa Baltian maista pakeni ihmisiä miehitystä ja kyyditysten pelossa. Kirjan tekijä Voldemar Veedam lempinimeltään Volli (1912-1983) keskeytti opintonsa Tarton yliopistossa ja pakeni Suomen kautta Ruotsiin vuonna 1944 saksalaisten miehitettyä Viron. Ruotsissa oli jo useita aikaisemmin paenneita virolaisia, ja palautuksen pelossa moni halusi jatkaa matkaa edemmäs länteen. Veedam ystävineen ryhtyi uskaliaaseen, jopa hullunrohkeaan hankkeeseen, matkustamaan pienellä purjeveneellä Ruotsista Amerikkaan.

Vain 11-metriseen yli 60 vuotta vanhaan purjevene Ermaan sulloutui 16 ihmistä, joista neljä lasta. Veedam teki muistiinpanoja koko retken ajan. Vuonna 1946 teksti julkaistiin Readers Digestissa ja seuraavana vuonna Valituissa Paloissa. Amerikkalainen lehtimies Carl B. Wall avusti Veedamia erityisesti tekstin englannissa. Viisi vuotta myöhemmin teksti muokattiin kirjaksi, ja se julkaistiin monessa Euroopan maassa. Suomeksi teos saatiin vasta 2017, ehkä osittain sen takia, että se valjastettiin aikanaan yhdeksi kylmän sodan välikappaleeksi. Kirjasta kyllä välittyykin Amerikan ihannointi, mutta lukiessa täytyy muistaa tapahtumien ajankohta. Tietysti jo yksistään kirjan nimi kertoo paljon.

Kuukausia kestänyt matka tuntuu lähes uskomattomalta, sillä vain monen onnellisen sattumuksen kautta tämä ryhmä pääsee terveenä perille. Kirjaa lukiessa välillä tuntuu, ettei tämä voi päättyä hyvin, vaikka perillepääsystä ei tietenkään ole järkevää epäilyä. Rahavaikeudet ovat koko ajan ankarat, dieselin saanti takkuaa, vesi- ja ruokavaroja joudutaan säännöstelemään ja välillä henkilösuhteetkin kiristyvät. Meri näyttää useasti voimansa, ja vanha alus pysyy vain vaivoin kulkukelpoisena. Kuitenkin 127 päivän eli yli 4 kuukauden matkanteon jälkeen ryhmä pääsee perille.

Vielä vanhemmista ajoista sen sijaan kertoo vuonna 1936 haaksirikkoutuneen nelimastoparkki Hertzogin Cecilien tarina. Samalla siinä myös valaistaan merenkulkumme historiaa. Kirjan julkaisemisen mahdollistivat ahvenanmaalaisen Freya Darbyn äitinsä Pamela Erikssonin jäämistöstä löytämät vanhat, ennen julkaisemattomat valokuvat. Ulla-Lena Lundbergin teksti kertoo purjealuksen viimeisten matkojen lisäksi ahvenanmaalaisen merikapteenin Sven Erikssonin ja englantilaisen yläluokkaisen Pamela Bournen (sittemmin Erikssonin) rakkaustarinan, joka aikanaan herätti suurta huomiota

Artikkelikuva: Kirjassa Purjehdus vapauteen on monia kuvia ja myös tämä valaiseva piirros Ermasta. Alukseen täytyi rakentaat lisätilaa, kun matkustajia piti saada mahtumaan niin monta. Purjelaiva oli tarkoitettu vain neljälle hengelle, mutta aluksen hankintaan, laajoihin muutostöihin ja matkavarustukseen kului niin paljon rahaa, että mukaan rahoituksen takia täytyi ottaa peräti 16 henkeä.