Unennäkö auttaa pitämään psyykkisen vireen hyvänä

Unennäöstä tiedetään monia kiehtovia asioita. Esimerkiksi juoksemisesta unta näkevän aivot aktivoituvat samaan tapaan kuin valvetilassa oikeasti juostessa. Unessa ei asioita kyseenalaisteta, mutta ihminen voi myös nukkuessaan tajuta, että hän näkee unta. Kyseessä on silloin selkouni, tutkimuksin todistettu ilmiö, mutta harvinainen. Myös sikiön on todettu näkevän unia raskauden viimeisen kolmanneksen aikana. Unien näkemiseen tarvitaan kokemusmaailmaa, mutta jo ennen syntymää tiedostetaan siis kokemuksia. Muiden muassa tällaisia asioita on voitu päätellä koehenkilöiden aivosähkökäyriä tutkimalla, mutta tutkittavaa silti riittää. Niinpä Turun yliopiston tutkijatohtori Nils Sandman otsikoi luentonsa Unennäkö – mitä tiedämme ja mitä emme tiedä.

Tutkija kohtaa vaikeuksia unennäön tutkimisessa silloin, kun pitäisi saada varmasti selville unien sisältö. Aiheesta on toki jo syntynyt monia teorioita, mutta tutkimusmenetelmät eivät ole vielä riittävän kehittyneitä.

Laboratorio-olosuhteissa pystytään tulkitsemaan nukkuvan ihmisen aivosähkökäyrää, mutta unen sisällöstä jää vielä salaisuuksia. Unipäiväkirjojen ja kyselytutkimusten avulla voidaan selvitellä, minkälaisia koehenkilöiden unet ovat, mutta näihin menetelmiin liittyy epävarmuuksia.

Nukkuminen on välttämätöntä terveydelle, mutta unien näkeminen ei aivan samalla tavalla. Unennäkö saattaa edistää oppimista ja hyvinvointia, ja se voi auttaa sosiaalisten tilanteiden hoitamista. Psykodynaamisten teorioiden mukaan unennäkö ylläpitää mielenterveyttä ja auttaa käsittelemään vaikeitakin tuntoja. Silloin psyykkinen yleisvire pysyy hyvänä.

Tutkijatohtori Nils Sandman toteaa unien olevan visuaalisia ja kaikkia aisteja käyttäviä. Kuitenkin maku-, haju- ja kipuaistit ovat unessa harvinaisia. Unet muistuttavat valvemaailmaa, kaikkia sen elementtejä. Unissa on usein dramatiikkaa, takaa-ajoja, myöhästymisiä sekä opiskeluun, lentämiseen ja seksiin liittyviä tapahtumia. Koehenkilöinä on usein opiskeilijoita, joten unen näkeminen opiskelusta on ehkä näissä tuloksissa korostunutta.

Toistuvat painajaiset ovat ongelma. Samoin tietysti unettomuus ja unihäiriöt tuovat haittoja elämään. Painajaisunista väitöstutkimuksensa tehnyt Nils Sandman kertoo, että 3-5-prosenttia ihmisistä näkee painajaisia usein. Niissä esiintyy voimakkaita kielteisiä tunteita kuten pelkoa, surua, häpeää, syyllisyyttä tai vihaa. Osa painajaisista liittyy stressaavaan elämänvaiheeseen tai esimerkiksi masennukseen, ja se on yleensä ohimenevää. Post traumaattiset painajaiset taas liittyvät johonkin todella tapahtuneeseen vaikeaan asiaan. Siinäkin on kyse normaalista reaktiosta, ellei se pääse kroonistumaan.

Unet voivat olla myös  inspiraation ja luovuuden lähteitä esimerkiksi taiteilijoilla. Kuitenkin kuka tahansa voi saada oivalluksia tai ideoita unistaan, ja varsinkin juuri ennen nukahtamista tai heräämistä ollaan sellaisessa tajunnan tilassa, jossa luovuus pääsee kukkimaan.

Useimmiten unet häipyvät mielestä heti ihmisen herättyä. Unipäiväkirjan pitäminen on yksi tapa päästä perille omista unistaan. Parhaiten unipäiväkirjan pito onnistuu, jos on vuoteen vieressä muistiinpanovälineet ja tekee muistiinpanot heti herättyään. Tutkijan mukaan todennäköisimmin käy niin, että unennäöstään kiinnostunut nukkuja rupeaa entistä useammin ja paremmin muistamaan unensa. Unien tulkintaa kannattaa miettiä suhteuttamalla niitä omiin kokemuksiinsa.

Artikkelikuva: Tietääkö lepakko olevansa lepakko? Tutkijatohtori Nils Sandman käytti tätä tajuntaa kuvaavaa lausetta selvittäessään tajunnantaso-käsitettä. Tajunnantaso: valve, nukkuminen, kooma pystytään toteamaan, mutta sen sijaan on vaikea tietää, miltä tuntuu nähdä unia.