Tshernobylin uhrit ja sankarit

Optimized-IMG_1503 Juuri Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut Svetlana Aleksijevitsh on kirjoittanut haastattelu- ja reportaasikirjoja, joissa niin sanottujen tavallisten ihmisten ääni pääsee kuuluville. Tshernobylin ydinvoimalan räjähdys ja tulipalo vuonna 1986 kosketti myös meitä, mutta se on vähäistä verrattuna siihen tuskaan ja tuhoon, jota voimalasta sananmukaisesti säteili ympäristöön kymmenien kilometrien päähän. Tshernobylista nousee rukous -teoksessa on riipaisevia puheenvuoroja, joita muiden muassa esittävät palomiesten lesket, epämuodostuneen lapsen synnyttänyt äiti, vieroksuntaa kokeneet alueen ´´pakolaiset´´ tai kotinsa kokonaan jättämään joutuneet perheet.

Aleksijevitsh meni alueelle heti tapahtuman jälkeen, mutta siitä tulikin pitempiaikainen työ kuin hän ajatteli. Onnettomuus kosketti epäsuotuisten tuuliolojen takia paljon kirjailijan kotimaata Valko-Venäjää, vaikka maassa ei ollut yhtään ydinvoimalaa.

Teoksessa tulee hyvin esille venäläinen (ja entinen neuvostoliittolainen) mentaliteetti, ja sitä tulkitsee monologissaan Valko-Venäjän tiedeakatemian ydinenergian tutkimuslaitoksen laboratorion entinen johtaja: Tshernobyl on venäläisen mentaliteetin katastrofi… On sanottu, ettei vain reaktori räjähtänyt vaan sen mukana räjähti koko entinen arvojärjestelmä.

Onnettomuuden vaikutuksia ei heti ymmärretty, ei uskottu tai ei haluttu kertoa. Reaktorin toimintaa valvoneet ihmiset seisoivat läheisen asuintalon parvekkeilla ja ihailivat tulipalonäkymää. Ensimmäisenä paikalle lähetettiin palomiehiä, sotilaita ja sähköasentajia. Säteilymittauksia tehtiin, mutta tulokset salattiin. Sotilaille annettiin valkoinen työtakki ja valkoinen myssy. Sideharsosta tehtiin hengityssuoja.

Reaktorin katolle pantiin robotteja, mutta niiden tekniikka petti, joten sotilaiden oli mentävä sinne. Heille luvattiin korkeaa palkkaa ja uskottiin vodkan nauttimisen ehkäisevän säteilyvammoja. Venäläinen sankaruusajattelu oli vallalla; vapaaehtoisia riitti.

Tavallista kansaa evakuoitiin myös väkipakolla. Kotieläimet ammuttiin. Osa taloista hävitettiin kaivamalla kuoppa ja työntämällä asumukset tavaroineen sinne. Joskus kuoppaan hävitetty auto kaivettiin yöllä ylös. Jäljelle jääneisiin taloihin palasi yöllä entisiä asukkaita.

Kyläkoulun opettajana toiminut Ljudmila kertoo tunteistaan: Ensimmäisinä päivinä… Tunteet olivat sekaisin… Muistan, että tunteista kaksi vahvinta olivat pelko ja katkeruus. Vaikka niin paljon oli tapahtunut, emme saaneet minkäänlaista tietoa. Viranomaiset vaikenivat, samoin lääkärit. Piiritasolla odotettiin ohjeita läänitasolta, läänitasolla Minskistä ja Minskissä Moskovasta… Tshernobyl avasi pohjattoman kuilun, jotakin sellaista, mikä on enemmän kuin Kolyma, Auschwitz ja holokausti.