´´Todellinen Italia alkaa Napolista´´

Optimized-IMG_0992Italia sai uuden presidentin helmikuun alussa. Valituksi tullut perustuslakituomioistuimen tuomari ja veteraanipoliitikko Sergio Mattarella, 73, edustaa samaa Demokraattipuoluetta kuin pääministeri Matteo Renzikin. Tämä valinta oli uusi kivi entisen pääministerin Silvio Berlusconin rekeen, sillä tämä ajoi presidentiksi suosikkiaan, joka presidenttinä mahdollisesti olisi armahtanut hänet. Presidentin virka on pääosin seremoniallinen, mutta armahdusoikeus hänellä esimerkiksi on.

Tällä valinnalla Renzi otti etäisyyttä Berlusconiin, jonka kanssa hän on tehnyt tähän asti yhteistyötä. Mattarellassa Italia sai presidentin, jota kuvataan sovinnolliseksi. Italia on suurten individualistien maa, joten sovittelutaitoa kyllä tarvitaan. Uusi presidentti on sisilialainen ja haluaa taistella mafiaa vastaan. Hän oli vuonna 1980 mukana autossa, kun mafia ampui hänen veljensä.

Yhden ystäväni mukaan oikea Italia alkaa vasta Napolista etelään, ja siellä järjestäytynyt rikollisuus on voimissaan, joskin nykyään sen lonkerot ulottuvat pohjoiseen. Suomalainen voi halutessaan tutustua Sisiliaan monipuolisesti esimerkiksi lukemalla jo 89-vuotiaan rikoskirjailijan Andrea Camillerin teoksia. Niitä lienee suomennettu kymmenkunta. Niin fiktiota kuin teokset ovatkin, ne kuvaavat kiinnostavaan ja omaperäiseen tapaan paikallista elämänmenoa.

Teosten päähenkilö komisario Salvo Montalbano on tuttu Camillerin teoksiin perustuvasta tv-sarjasta, mutta sarja on kuin luuranko teosten sisällöstä. Montalbano on varsinainen herkkusuu, ja esimerkiksi hänen aterioistaan kerrotaan tarkoin. Mikäpä italialaisille olisi tärkeämpää kuin hyvä syöminen ja ruoasta nauttiminen.

Näin Camilleri kuvasi yksinkertaisen leivän syönnin:
…leikkasi suuresta limpusta kaksi viipaletta, pani päälle oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria ja pecorinojuustoa, liitti viipaleet yhteen ja antoi komisariolle. …Montalbano meni ulos, istui penkille oven viereen ja tunsi jo ensimmäisen suupalallisen myötä nuortuvansa neljäkymmentä vuotta, hän palasi lapsuusvuosiiinsa, jolloin hänen isoäidillään oli tapana laittaa hänelle samanlaisia leipiä.
Vesi tuli kielelle tätä lukiessa, vaikka näin perusruoasta oli kyse.

Byrokratiaa ja välistävetoa Camilleri ilkkuu teoksessa Hämähäkin kärsivällisyys seuraavasti: Lakikokoelmia, jotka olivat peräisin 1800-luvun lopulta mutta jotka olivat yhä käypää tavaraa, sillä tässä maassa sata vuotta vanhoista laeista otettiin kaikki talteen, vähän kuin sian lahtauksessa. Oliko silta rakennettu pelkästään kissoja ja koiria varten. Miksikäs ei? Julkisten rakennushankkeiden ollessa kyseessä meidän mainio maamme tekee mahdottomasta mahdollisen.

Teokset on sujuvasti kirjoitettu ja hyvin suomennettu. Parasta niissä onkin sisilialaisen ja samalla tietysti italialaisen elämän ja värikkäiden ihmisten kuvaaminen. Kun sen tekee itse sisilialainen, sen tuntee lukijakin aidoksi. Tosin Camillerin kirjojen täyttämä koti on Roomassa.