Teoksen suomennos on tulkitsemista

Palkittu suomentaja Kersti Juva on tehnyt kulttuurityön kokoamalla tekemiään suomennoksia esimerkinomaisesti kansien väliin. Neljän vuoden työrupeaman tulos on noin 400-sivuinen, osuvasti nimetty teos Löytöretki suomeen. Teos ei ole opas suomentajille, eikä käsittele kääntämisen yleisiä periaatteita, vaikka niitäkin pakosta sivutaan.

Teoksen voi jopa tulkita kiitollisuudeksi suomen kielen monipuolisuudesta ja vivahteikkuudesta. Kuitenkin Kersti Juva teoksen esipuheessa korostaa, ettei kyse ole englannin tai suomen paremmuudesta vaan nimenomaan niiden (ja yleensä eri kielten) erilaisuudesta. Jopa niinkin periaatteellinen asia kuin sanajärjestys on kielissä erilainen.

–  Suomentaminen on tulkitsemista… Suomennettu teos ei ole koskaan sama kuin alkuteos, Kersti Juva tarkentaa. Kaikki teoksen esimerkit ovat hänen omista suomennoksistaan pian 50 vuotta kestäneeltä suomentajan uraltaan. Hän sanoo kaikki nämä vuodet pohtineensa suomen kieltä ja sen suhdetta englantiin. Jokaisen esimerkin jäljessä on myös tieto, mistä teoksesta ote on. Näistä maininnoista voi saada myös hyviä lukuvinkkejä itselleen.

Juva antaa Löytöretki-teoksensa lukemiseen myös käyttöohjeen. Hänen ehdotuksensa lukemisen helpottamiseksi on seuraava:

Yksi tapa voisi olla keskittyä selittäviin jaksoihin ja vain silmäillä esimerkkejä, tai sitten toisinpäin: keskittyä esimerkkeihin ja vilkuilla sitten, mitä niistä sanotaan. Siinä mielessä tämä kirja muistuttaa omista käännöksistäni rakkainta, Laurence Sternen Tristram Shandya: sen voi avata mistä vain ja ryhtyä lukemaan.

Itse kyllä ohjeesta huolimatta luin teoksen alusta loppuun kokonaan tavalliseen tapaan. Teoksesta voi jokainen ainakin kirjoittamista harrastava hauskasti kerrata niin suomen kuin englannin taitoaan. Samalla huomaa, mitä tekstin hyvä editointi tarkoittaa. Lähes jokaisesta käännösesimerkistä lukija näkee raakaversion ja sitten editoinnin aikaansaaman lopputuloksen.

Usein moititaan, etteivät suomentajat saa ansaitsemaansa arvostusta työstään. Tämä teos toimii omalta osaltaan myös suomentajan työn esiinnostajana, vaikka se ei liene ollut ainakaan päätarkoitus. Itse katson käännöskirjasta suomentajan ainakin silloin, kun teksti tuntuu tökkivän pahasti.

Sattumalta luin toisenkin suomentajan kertovan työstään aivan eri aiheen kokoomateoksessa. Italiasta suomeksi kauno- ja tietokirjallisuutta kääntävä Taru Nyström kertoi teoksessa Vaelluksia Italiassa kävelyharrastuksestaan ja samalla työstään seuraavasti: Keskityn, rentoudun, kohtaan luonnon. Rakastan työtäni, ja kävellessä ajatukset lipuvat usein sanojen pariin. Käännösratkaisu saattaa pulpahtaa esiin yhtä hyvin keskellä rannikkoreitin jyrkännettä kuin työhuoneella tietokoneen ääressä. Suomen kieli ruokkii korkeaa kääntämisen tasoa, ei laiskoja ratkaisuja, ja pyrin työssäni luomaan viihtyisiä tekstejä, joiden parissa lukijan on hyvä olla, joihin hän voi luottaa ja joiden vietäväksi hän voi antautua. 

Taru Nyström asuu perheineen Italiassa Napolin seudulla. Hän on havainnut kääntämisen ideologiasta, että useimmat kääntäjät kokemuksen karttuessa uskaltavat kääntää entistä luontevammin. Oikea sävy täytyy tietysti muistaa lopputuloksessa vapaudesta huolimatta.