Tauko kuntoilusta tuli tarpeeseen

Pääsiäisen takia tuli taukoa liikuntaharrastuksiin. Vasta nyt jälkeenpäin huomasin, kuinka hyvää se teki. Pääsiäisviikolla olin keskiviikkona salilla ja vesijumpassa, ja vasta seuraavana tiistaina oli pilatestunnin vuoro. Tietysti aina välillä on ollut viikkoja, jolloin jokin liikunta on jäänyt syystä tai toisesta väliin, mutta oikea viikon pituinen tauko on toista. Kerran tosin kävin lenkillä tämän lepoviikon aikana.

Tietysti tiedän, että varsinkin saliharjoittelussa suositellaan viikon taukoa tiettyjen aikojen jälkeen. Olen kuitenkin ajatellut, että minun saliharjoitteluni kahdesti viikossa on niin vähäistä verrattuna moniin salikävijöihin, joten totaalista taukoa ei tarvitakaan. Nyt ehkä olisi aika tunnustaa, että väärässä olin. Tauko tekikin hyvää.

Sattuman kautta sali oli keskiviikkona tyhjä, kun menin sinne puolenpäivän jälkeen. Ilma oli aurinkoinen ja kutsui varmaan monia ulkoilemaan tai ulkotöihin. Ehkä myös tuttu ilmiö keväisin tapahtuvasta kävijäkadosta näyttää jo merkkejään. Tosin kuntosalin jälkeen menin vesijuoksemaan, ja altaassa oli kyllä väkeä, mutta ei sielläkään ruuhkaksi asti.

Hienoltahan se yksityissali tuntui. Normaalisti siellä on päiväsaikaankin 5-8 muuta kuntoilijaa. Ensi töikseni hiljensin salin radion, eikä tarvinnut kysellä muilta lupaa. Omaa ohjelmaa saatoin todella noudattaa siinä olevassa järjestyksessä, eikä tarvinnut jonotella mihinkään laitteeseen.

Olen muuttanut ohjelmaani sen verran, että lisäsin siihen 3 x 10 jalkakyykkyä. Olen ajatellut, että jalkakyykkyni ovat surkeita ja olen vähän nolostellut niitä tehdä, kun salilla on muita. Nyt yksin ollessani meninkin tekemään liikkeet peilin eteen. Omaksi hämmästyksekseni huomasin, että jalkakyykkyni ovat ihan kelvollisia. Tällainen pieni asia sai mieleni hyväksi.

Tauko oli tehnyt myös sikäli hyvää, että lisäsin painoja muutamassa liikkeessä. Yleensäkin hikoilen saliohjelmaa tehdessä, mutta nyt huomasin hikoilevani vieläkin enemmän. Treeni tuntui muutenkin oivalliselta. Tätä olin kaivannut.