Taiteilijaelämää kirjan sivuilla

Kirjojen tunnelmaan sopiva kirjanmerkki.

Taiteilijat ja taidemaailma inspiroivat myös kirjailijoita. Onneksi näin on, sillä tuotokset ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. Kuinka ollakaan, olen lukenut peräkkäin kolme fiktiivistä taiteilijaromaania ja viihtynyt niiden parissa.

Kaikille on yhteistä, että niissä fakta ja fiktio kohtaavat mainiona yhdistelmänä. Kuvattavina on joko taiteilija historiallisena henkilönä ja/tai ihan aitoja taiteilijan aikalaisia, vaikka kysymys onkin kaunokirjoista.

Joel Haahtelan 10. teos Mistä maailmat alkavat kertoo nuoresta Visasta, joka löytää kuvataiteesta elämäntehtävän. Kirjailija kuvaa hyvin, kuinka nuorta poikaa kiehtovat jo pelkästään niin ihanat nimet kuin Giotto di Bondone, Rembrant Harmenszoon van Rijn ja Michelangelo di Buonarroti. Näiden työn jälkeä hän tutkii Helsingin Rikhardinkadun kirjaston taidekirjahyllykön ääressä ja myöhemmin kotona. Visa opiskelee Vapaassa taidekoulussa muiden muassa Unto Pusan oppilaana ja jatkaa taideopintoja myöhemmin Italiassa.

Varmaan Italia-jakso lopullisesti lumosi minut tässä kirjassa. Kirja kuljetti tuttuihin paikkoihin, ihastelemaan Giotton freskoja Assisissa ja kulkemaan Bolognan katetuilla jalkakäytävillä. Lisäksi Haahtelan lause on ihailtava, moni-ilmeisyydestään huolimatta jäsentynyt. Hänen tapansa kirjoittaa yllätti iloisesti.

Botticelli tuli myös Haahtelan kirjassa mainituksi, ja kun seuraavaksi tartuin Kati Tervon uusimpaan kirjaan Iltalaulaja, siinäkin tapasin taas maininnan Botticellin kukkaisneidosta Florasta.

Kirjan päähenkilö taidemaalari Ellen (Thesleff) matkustaa Hämeeseen, Muroleen huvilalleen. Hän saa avukseen paikallisen tytön, ja tämän tytön Ellen haluaisi maalata kuin Botticelli aikanaan eteerisen neidon. Aika sopivasti sattui kirjanmerkkinä olemaan juuri kuva La Primavera -neidosta, yksityiskohta ikonisesta maalauksesta.

Kati Tervon kirja on kertomus nuoren, oppimattoman tytön ja muistoissaan elävän taiteilijan yhteiselosta yhtenä kesänä ränsistyvässä huvilassa alati kohisevan kosken partaalla. Tytölle taiteilija on monella tapaa käsittämätön, mutta kuitenkin ihailtava hahmo. Kuvaus on elämänmakuista ja koskettavaa.

Kolmantena taiteilijaromaanina oli vielä Venla Hiidensalon Sinun tähtesi, kuvaus Albert Edelfeltin elämästä. Tämä sattui olemaan neljäs tänä vuonna lukemani Albert Edelfeltiä osittain tai kokonaan kuvaava teos. Jokaisessa teoksessa on oma näkökulmansa ja omat ansionsa, mitäpä niitä vertaamaan.

Ei taiteilijaromaania voi ilmeisesti olla ilman Italia-yhteyksiä. Kahdessa kuvattiin matkoja Italiassa, Ellen-taiteilija tyytyi matkustamaan Italiassa vain muistoissaan, arvokasta sekin.