Stonehengen mysteeri kiinnostaa monia

Monet sukupolvet ja erityisesti  tutkijapolvet ovat yrittäneet selvittää Britannian Stonehengen mysteeriä. Tämä esihistoriallinen kivimonumentti (tehty 3000-1500 eaa) sijaitsee Wiltshiressä. Se on henkeäsalpaava näky keskellä peltomaisemaa Salsburyn tasangolla.

Elly Griffits - Käärmeen kirousStonehengen tiedetään olleen aikanaan hauta-alue ja niin ollen pyhä paikka, mutta paljon on jäänyt selvittämättä. Uusinta tutkimustietoa tarjoaa Ruotsin Göteborgissa tehty tutkimus muiden muassa paasien iästä. Helsingin Sanomissa kerrottiin tutkijan päätyneen esittämään, että monumentilla on alkuperänsä Länsi-Ranskassa. Siellä on näitä brittiläisiä monumentteja varhaisempia hautarakennelmia. Englantiin paadet olisi tuotu vesistöjä pitkin. Stonehengen korkeat paadet on pystytetty hautojen päälle vasta hieman myöhemmin ja haluttu näin merkitä tähtitieteellisiä tapahtumia.

Kävin Stonehengessä ensimmäisen kerran vuonna 1968. Silloin siellä sai vapaasti kävellä ympäriinsä kivien keskellä. Toisella käynnillä 15 vuotta myöhemmin oli pettymys, kun  aidattujen kivipaasien lähellekään ei ollut menemistä. Tämän vielä ymmärsin tarpeelliseksi, mutta kaikki markkinahäly erilaisine myyntikojuineen pystyi rikkomaan tunnelman. Onneksi tälle hälylle on saatu jonkinlainen stoppi, sillä vuonna 2013 on parin kilometrin päähän tehty vierailukeskus, jossa voi perehtyä jo etukäteen paikan historiaan. Keskus on tarpeen, sillä paikassa vierailee yli miljoona turistia vuodessa.

Stonehengen synnystä on esitetty mitä erilaisimpia teorioita, yksi erikoisimpia on ajatus, että kyse on  jättiläisten rakennustyöstä. Erilaisia yhteyksiä Aurinkoon ja Kuuhun on esitetty usein.

Yksi, sittemmin vääräksi osoitettu teoria oli ajatus, jonka mukaan kelttiläiset druidit käyttivät monumenttia temppelinään. Tästä on kuitenkin jäänyt nykyaikaan tapa, sillä druidien nykyiset seuraajat viettävät edelleenkin Stonehengen maisemissa kesäpäivänseisausta. Silloin päästään kulkemaan alueella vapaasti, ja osittain varmaan siitä syystä paikalle saapuu ennätysmäärä kävijöitä. Suurin osa tuhansista kävijöistä on muita kuin druidiaatteen kannattajia.

Mielenkiintoisessa brittiläisessä Ruth Galloway -dekkarisarjan tuoreimmassa teoksessa Käärmeen kosto törmäsin niin Stonehengeen kuin druideihin. Teosten päähenkilö Ruth Galloway on arkeologi, ja hänen tuttavapiiriinsä kuuluu yliopiston työntekijä, joka on ottanut itselleen myös druidinimen. Kirjassa tämä lähtee kaverinsa kanssa Stonehengeen hakemaan luita jostakin haudasta.

Kirjan nimi kostosta viittaa kuitenkin aivan eri ilmansuuntaan eli Australian aboriginaaleihin ja heidän esi-isiensä Britanniaan tuotuihin luihin. En kerro enempää, etten pilaa kenenkään lukunautintoa. Voin kyllä suositella näitä Elly Griffitsin dekkareita, mutta varoituksena kerron, että kolmessa ensimmäisessä on lapsiuhri.