Sikamainen sota

– Tämä on sikamainen sota, sikamaisin mitä osaatte kuvitella. Muiden muassa näin opastetaan italialaista komppaniaa tehtävässään Afganistanissa italialaisen kirjailijan Paolo Giordanon romaanissa Ihmisruumis.

Afganistanin tilanne on mitä ajankohtaisin, sillä suomalaisillekin tutuksi tullut Isaf-operaatio päättyy vuodenvaihteessa. Samoin italialaisten Nato-operaatiossa olleiden joukkojen kotiuttaminen on alkanut jo marraskuussa. Vieraita sotilaita silti maahan jää.

Viime sunnuntaina Helsingin Sanomissa julkaistiin artikkeli, jossa kerrottiin rauhanturvaoperaatioihin liittyvistä ilmiöistä ja rauhanturvaajien kokemuksista. Poliitikot ovat valmiita lähettämään kansalaisia operaatioihin vaikeisiin ja vaarallisiin oloihin, mutta kotiin palaavien sotilaiden tukemiseen on vasta viime vuosina herätty. Korjattavaa olisi vieläkin.

Giordanon romaani Ihmisruumis kertoo komennuksesta Afganistaniin, mutta painopiste ei ole sodassa, vaan ihmisten välisissä suhteissa. Miehet kohtaavat kotiasiat kuka mitenkin, ja koko ajan pitää selvitä mitä vaikeimmissa aavikko-oloissa ja olla koko ajan varuillaan. Tylsistyminen vartioiduissa tiloissa uhkaa, sillä liikkuminen yksikön ulkopuolella on vaarallista.

Kuvaavaa onkin, että teoksessa ainoa varsinainen sotatoimi koettiin niin, että afgaanit ajoivat autosaattueen tielle satapäin lampaita. Sotilaat aavistivat heti huonoa, kun laumalla ei ollut paimenta missään. Tämä väijytys olikin tuhoisa komppanialle.

Ihmisruumis on Giordanon toinen romaani, ja tätä saatiinkin odottaa vuosia. Vuonna 2008 julkaistu esikoisteos Alkulukujen yksinäisyys oli menestys niin arvostelujen kuin myyntilukujen valossa. Vuonna 1982 syntynyt kirjailija on teoreettisen fysiikan tohtori, kirjailija ja toimittaja. Esikoisteos sai arvostetun Premio Strega -kirjallisuuspalkinnon.

Giordanon teos onkin tällä erää hyvä lopetus sotaa koskettelevien kirjojen lukemisessa. Kohtalon oikusta käsiini on tänä syksynä osunut toinenkin Afganistanin sotaa käsittelevä teos. Kaksi pakistanilaista veljestä lähtee sotimaan Nadeem Aslamin Sokean miehen puutarha -teoksessa. Kirja kertoo sukutarinaa taustanaan sodan julmat tapahtumat ja pakistanilainen yhteiskunta.

Nadifa Mohamedin Kadotettujen hedelmätarha taas kuvaa kolmen somalinaisen toisiinsa sattuman kautta kietoutuvia rankkoja kokemuksia sisällissodan aikana. Mohamedin teoksessa oli minusta parasta sen kaiken pahuuden ja koettelemusten jälkeen kolmikolle koittanut armelias päätös ja näin ollen lupaus paremmasta elämästä.