Sekaista kuin viikkoa ennen joulua

Äidilläni oli käytössään suuri määrä sanontoja, joita hän osuvasti viljeli puheessaan. Ne toistuivat kuitenkin sen verran usein, että opin tunnistamaan kohdat, joissa hän niitä tavallisimmin käytti. Joskushan ne tietysti harmittivatkin, mutta nyt huomaan lähinnä harmittelevani sitä, etten kirjoittanut niitä muistiin, sillä suuren osan olen unohtanut.

Muutamat sanonnat ovat kuitenkin jääneet niin mieleeni, että olen niitä jakanut seuraavalle sukupolvelle elämänohjeeksi. Vastakaiku on tietysti ollut sama kuin minulla aikanaan.

Optimized-IMG_0871

Aikoinaan haastattelin sananlaskututkijaa, joka varoitteli, ettei sananlaskuja tai sanontoja pidä ymmärtää aivan sanatarkasti. Vanhan polven sanonnat perustuvatkin usein maatalousyhteiskuntaan, joten niiden sanastokin voi olla jo monelle hämärää. Niin myös äitini käytti tämäntyyppisiä sanontoja: Parantaa kuin sika juoksuaan, Joka härjillä ajaa, se härjistä puhuu tai Itselleen sika vahingon tekee, kun purtilonsa kaataa.

Mitä se on? Karannutta sikaa on kuulemma tosiaan vaikea tavoittaa, sillä se ihan oikeasti pystyy lisäämään vauhtia juuri, kun olet saamassa saparosta kiinni. Vastaavanlaisen tilanteen on varmasti moni kokenut, vaikka ei olisi sikaa ikinä nähnytkään. Itsellemme tärkeistä asioista puhuminen on tuttu juttu, se oma asia vain pitää vaihtaa härkä-sanan tilalle. Omat kämminsä jokainen tuntee nahoissaan.

Kun joskus olin mielestäni kokenut mielestäni asiatonta kohtelua tai syyttelyä, äitini lohdutti sanoen Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy. Joskus myös lohduttelin itseäni sanonnalla: Kun työn lopputulos on hyvä, kukaan ei kysy siihen käytettyä aikaa. Tähän viisauteen olen kyllä oppinut suhtautumaan varauksella, mutta tietyssä mielessä siinäkin on järkeä. Toivottavasti voisimme näin positiivisesti ajatella, kun Olkiluoto kolmonen joskus valmistuu.

Joulun tuoma ylimääräinen työ ja stressi kiteytyvät otsikon lauseessa. Ainahan kaikki sekavatkin asiat kuitenkin järjestyvät, tavalla tai toisella.

Hyvää joulua!