Sattumuksia ja kielikylpyä Italiassa

Matkustamisessa on hankalinta itse matkustaminen, perilläolo on aivan toinen juttu, tavataan sanoa. Sanonta saa uusia ulottuvuuksia, kun on matkalla niin, että etukäteen on varattu lentojen lisäksi vain majoitus. Kaikki muu onkin sitten itsestä kiinni. Kun matkassa on vain kaksi henkilöä, päivän ohjelmasta on aika helppo sopia. Suunnitelma ja toteutus ovat sitten eri asia, ja se tuokin väriä joka päivään.

Urbinon vanhassakaupungissa Raffaellon synnynsijoilla on kapeat ja jyrkät kadut.

Toukokuun 10 päivää Italian Marchessa merkitsi aika monia selvittelyjä ja kohtaamisia. Kun kuljimme koko ajan julkisilla kulkuneuvoilla, jouduimme monesti kyselemään apua. Sitä kuitenkin annettiin useimmiten auliisti ja jopa kyselemättäkin. On hyvä silti aina pitää mielessä, että italialainen neuvoo reitin ystävällisesti, vaikka oikeasti ei edes sitä tiedä. Tällä kertaa ei osunut sellaisia opastajia kohdalle.

Bussimatkoista ikimuistoisin oli siirtyminen matkan puolivälissä toiselle paikkakunnalle. Ascoli Picenon keskustassa kulkeva maksuton sukkulalinja (italiaksi hauskasti navetta) oli kätevä, mutta lähtöpäivänä lauantaina sattuivatkin olemaan markkinat piazzalla, jossa oli lähin pysäkkimme. Taivalsimme seuraavalle pysäkille ja onnettomasti sukkulalinja ajoikin pysäkkimme ohi. Menimme tavalliseen bussiin, jossa kaksi naista otti meidät hoiviinsa ja opasti jäämään oikealla pysäkillä. Asemalla löysimme oikean linja-auton, mutta siihen ahtautui väsyneitä koululaisia niin paljon, että saimme seisoa matkalaukkujemme vartijoina yli puoli tuntia. Vasta sitten saatiin istuinpaikka.

Kävin pyytämässä kuljettajalta, että hän ilmoittaisi meille pysäkin, jolla meidän kuuluu jäädä pois Grottammaressa. Hän ilmeisesti unohti meidät ja jätti vasta 5 kilometrin päähän oikeasta paikasta. Siinä sitten seisoimme keskipäivän auringossa matkalaukkujemme ja reppujemme kanssa melkein keskellä ei-mitään. Onneksi lähellä oli lomakylän portti ja siellä ystävällinen portinvartija. Hän järjesti nuoren miehen kuljettamaan meidät majapaikkaamme. Aivan perille emme päässeet, mutta kohtalaisen lähelle. Parin kyselyn jälkeen paikallinen asukas ohjasi meidät perille asti.

Kaikki nämä kyselyt olivat kyllä hyvä kielikylpy italian harrastajalle. Mielenkiintoinen, ainakin minulle uusi havainto oli englannin tarjoaminen, kun en tarpeeksi sujuvasti pystynyt esittämään asiaa. Jatkoin sitkeästi italiaksi, ja näin siksikin, ettei se englannin taito kuulostanut kovin hyvältä. Asiat kyllä aina selvisivät, ennemmin tai myöhemmin. Ehkä suomalaistenkin olisi hyvä muistaa, että puutteellisesti suomea puhuvalle pitäisi vain vastata suomeksi eikä kääntää kieltä heti englanniksi.

Katunäkymä Ascoli Picenosta.
Grottammaressa saattoi ihailla aurinkoista merinäkymää.