Salilla saa nyt puurtaa rauhassa

Katson autiota hiekkaran… eikun katson autiota kuntosalia, jossa saan aivan yksinäni puurtaa oman ohjelmani läpi. Näin tosiaan tapahtui keskiviikkona, mutta tänään lauantaina sen sijaan salilla oli jo muitakin. Ei tietysti ole mikään ihme, että hiekkarannat ja muut ulkoilmapaikat houkuttelevat väkeä, kun vihdoinkin saatiin lämmintä ilmaa. On sitä jo odotettukin.

Pihassa olisi kyllä lihasvoimaakin kaipaavaa työmaata, mutta sali houkutteli kuitenkin enemmän. Pyörällä saattaa hujauttaa viidessä minuutissa salivaatteissa perille, eikä sielläkään kulu edes tuntia, joten hyvin se kesäohjelmaankin sopii. Moni jättää salikäynnit väliin, kun Suomen kesä on kuitenkin niin lyhyt, että siitä halutaan nauttia täysillä. Niinpä ymmärtää kyllä kuntosaliyrittäjiäkin, jotka haluavat kuukausimaksuilla sitouttaa salikävijät.

Itse käyn kunnallisella salilla, joka on uimahallin kanssa samassa rakennuksessa. Uimahalli on nyt suljettuna, mutta rannekkeella pääsee salille lähes koko kesän. Kun en pääse nyt saliohjelman jälkeen vesijuoksemaan tai -jumppaan, olen liittänyt ohjelmaani kahvakuulan. Kahdella kahvakuulatunnilla olen sen verran oppinyt välineen käyttöä, että voin muutamia liikkeitä tehdä itsekseni. Toiveena on, että kuulakin voisi jossakin vaiheessa vaihtua painavammaksi kuin nykyinen kuusikiloinen.

Kuntosalikävijöistä olen runsaan puolen vuoden aikana oppinut ulkonäöltä tuntemaan muutamia, mutta juuri mitään sananvaihtoa ei ole. Lähes kaikki muut ovat minua nuorempia, mutta kaksi pappaa siellä on käynyt aika usein samaan aikaan minun kanssani. Toinen on iloisesti helskytellyt olkalihaksia vahvistavassa liikkeessä painot alas asti. Onneksi joku kokeneempi mies opasti häntä, että liike on tehokkampi, kun jarruttelee painoja eikä päästä niitä aivan alas. Kiitin hiljaa mielessäni opastajaa, sillä en itse rohjennut mennä opastajaksi, vaikka melu otti pahasti korviini.