Salikohtaamisia

Aloitin säännöllisen kuntosaliharjoittelun pitkän tauon jälkeen viime syksynä. Useimmiten se oli kuitenkin ohjattua kiertoharjoittelua. Se on varmasti hyvää, mutta ei välttämättä minun juttuni. Joulun jälkeen olen käynyt kuntosalilla kahdesti viikossa, ja huomaan pitäväni siitä.

Varmaan kaksi ohjelmoitua harjoittelua viikossa on minulle sopivaa, koska se jo vaikuttaa lihaskuntoon, eikä salilla käyminen ole – ainakaan toistaiseksi – vastenmielistä. Lisäksi liitän joka käyntiin puolen tunnin vesijuoksun tai -jumpan. Huomaan joka tapauksessa kuntoni kohonneen, vaikka olen harrastanut liikuntaa säännöllisesti ennenkin. Naurettavaa ehkä, mutta jaksan nyt paljon paremmin tehdä kotitöitä, eivätkä lumityötkään ole niin raskaita kuin ennen.

Olen myös tyytyväisenä huomannut, että moni muu seniori-ikäinen on löytänyt tiensä salille. Ikähaarukka on salilla mielenkiintoisen laaja, mutta kaikki sinne hyvin sopivat. Lehteä lukevia en ole siellä huomannut, vaan useimmat keskittyvät omiin harjoitteisiinsa. Älypuhelinten näppäilijöitä on sentään aina joukossa jokunen.

Useimmat tuntevat laitteet hyvin, mutta kerran sattui salille nainen, jolla ei ollut oikein käsitystä laitteista. Yritin häntä opastaa parhaani mukaan, kun hän pyysi apua, mutta lopulta ehdotin, että hän osallistuisi ohjatulle tunnille. En tiedä, ottiko hän neuvostani vaarin.

Yksi kuntoilija piti minua varmaan ikivanhana, sillä hän rupesi kertomaan havainneensa jossakin hoitolaitoksessa, kuinka huono lihaskunto ikäihmisillä on. Ehkä hän halusi kannustaa minua, kun hän kuvaili, miten vanhukset eivät pystyneet nousemaan vuoteesta tai ruokapöydästä ilman apua ja kulkivat sitten rollaattorista tukea hakien. Itse hän oli menossa juoksemaan sisähalliin maratonia.

Tervehdin aina salille mennessä siellä olijoita. Huomaan kuitenkin tervehdykseni menevän usein kuuroille korville, ainakin, jos siellä on monia henkilöitä. Sen sijaan hiljaisempina aikoina saa sentään vastauksen. Olen ilmeisesti vähemmistöä tässä tervehdysasiassa, sillä monet tuntuvat vain tulevan ja menevän välittämättä muista huonetilassa olevista. Ehkä en hallitse salietikettiä.