Ryhmäliikunnassa saa voimaa toisista

Viime vuoden puolella huomasin jostakin ihmettelyn, miksi tarvitaan joogatunteja, kun kuka tahansa voi joogata kotonaan ilman ohjaajaa. Tämä ehkä provosoinniksi tarkoitettu väite jäi muhimaan niin pahasti, että sitä täytyy pohtia. Selvää lienee, että tämä ihmettelijä on mies, sillä miehet ovat ainakin minun tuntemillani ryhmätunneilla selvää vähemmistöä.

Ihmettelyn voi tietysti laajentaa koskemaan kaikkia ryhmätunteja. Yksinään jumppaaminen tai joogaaminen ei ole mitenkään poissuljettua, vaikka lisäksi käy ryhmätunneilla. Säännöllinen, viikottainen tunti on kuitenkin hyvä pohja kunnon ylläpidolle, ehkä myös kohentamiselle. Tietty aika varataan juuri tähän tarkoitukseen, eikä ajoituksessa ole neuvottelun varaa. Omaehtoista liikuntaa pystyy ties millä syillä siirtämään esimerkiksi seuraavaan päivään.

Joogasta erikseen haluan sanoa, että kotijoogaaminen on haasteellisempaa kuin viikkotunnilla käyminen. Kotiympäristössä on liikaa virikkeitä, jotka häiritsevät keskittymistä asanoihin. Sen sijaan joogasali on yleensä pelkistetty sisustukseltaan, eikä siellä ainakaan puhelin soi. Ohjaaja valmistelee tunnin sellaiseksi, että se etenee sopivasti. Pitkään yhdessä jooganneet myös luovat ystävyyssuhteita, mutta jostakin syystä ryhmä kannattelee jokaista osanottajaa, vaikka ei olisi muuten mitään yhteyttä. Minua aivan erikseen vielä kiehtoo hiljaisuus, joka joogatilassa vallitsee. Normaali arkenikaan ei ole meluisaa, mutta meluherkkänä ihmisenä nautin joogasalin lähes totaalihiljaisuudesta. Ainoastaan ohjaajan rauhallinen ja yleensä aika vähäinen ohjauspuhe kuuluu salissa, kun silmät kiinni tehdään asanoita.

Olen huomannut, että toiset saattavat kaihtaa viikottaisia liikuntaharrastuksia liian orjuuttavina. Minulle taas viikottainen lukujärjestys on mukava viikon rytmittäjä, itsehän olen valinnut mieleiseni lajit. Käyn kyllä omaehtoisesti niin kuntosalilla kuin lenkillä, mutta pidän myös ryhmäliikunnasta. Joku tuntee, ettei itsekuri riitä omaehtoiseen harrastukseen, ja silloin juuri viikkoryhmä tarjoaa oivan mahdollisuuden.

Totta joka tapauksessa on, että tutkimuksen mukaan joka viides suomalainen ei harrasta vapaa-ajan liikuntaa. Tämä selviää runsaan vuoden takaisesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alueellisesta terveys- ja hyvinvointitutkimuksesta. Onneksi kuitenkin yli 55-vuotiaiden ikäryhmässä vapaa-ajan liikuntaharrastus on lisääntynyt.

Yhä useampi myös liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti. Eniten suosituksia noudattavia tämän tutkimuksen mukaan asuu Tampereella ja Raumalla, vähiten taas Porissa ja Raaseporissa. UKK-instituutin suositus on, että ripeää ja reipasta kestävyysliikuntaa pitäisi harrastaa vähintään 2,5 tuntia viikossa. Lihaskunto- tai tasapainoharjoittelua suositellaan harrastettavaksi vähintään kahdesti viikossa.