Ravinnon vaaralliset ässät

Ruokavaliossamme on kaksi ässää, suola ja sokeri, jotka liikaa nautittuina ovat oikeasti vaarallisia terveydelle. Niiden vaarallisuutta lisää niille ominainen piiloutuminen. Nautimme huomaamattamme sokeria ja suolaa silloinkin, kun emme sitä ole varsinaisesti ruokaamme lisänneet. Paras tapa välttää liiallista suolaa onkin vähentää sen käyttöä omassa ruoanlaitossa, sillä noin 80 prosenttia nauttimastamme suolasta sanotaan tulevan piiloravintona.

Makean maistaminen antaa miellyttävän kokemuksen, mutta siinäkin on muistettava kohtuus, vaikka se tuntuukin tosi tylsältä. Surua tai ankeata oloa täytyy opetella sietämään tai lääkitsemään muuten kuin suklaalla tai muulla makealla, saati alkoholilla. Mutta satunnaista herkuttelua tärkeämpää on kuitenkin karsia ylimääräinen sokeri aivan normaalista ruokavaliosta.

Tumman suklaan pala tai 30-40 grammaa kuivattuja hedelmiä ovat hyviä helpottamaan makean nälkää, ja ne ovat sentään parempia kuin valkoinen sokeri. Suklaassa on myös flavonoideja ja kuivahedelmissäkin vitamiineja. Niiden sokeripitoisuus on pieni.

Suolaa olen nähnyt lisättävän ruokaan ilman, että ruokailija on edes maistanut annostaan. Sellaisella tavalla hankkii kyllä ikävyyksiä itselleen, sillä liika suola kuormittaa sydäntä ja verisuonia. Vaarana on verenpaineen nousu. Vähäsuolaiseen ruokaan tottuu parissa viikossa, ja sen jälkeen ravintolaruoka tuntuukin useimmiten liian suolaiselta, vaikka nykyään ravintoloissakin on ruvettu kohtuullistamaan suolamääriä. Makua saadaan ruokaan mausteilla, joita niitäkin on nykyään kautta vuoden saatavissa, jopa tuoreina.

Yritin hiljattain välttää ruokavaliossani sokeria niin tiukasti, etten olisi ostanut mitään, missä on sokeria. Se osoittautui kuitenkin vaikeaksi, mutta samalla se oli myös opettavaista. Opin näet tutkimaan entistä tarkemmin tuoteselostuksia. Tervehdinkin ilolla uutta määräystä elintarvikkeiden pakkausmerkintöjen uudistamisesta. Esimerkiksi suolapitoisuus on merkittävä myös tuotteisiin, joissa suolaa on luonnostaan. Hyvä myös on, että merkintöjen tekstikoko suurenee, eikä kenenkään tarvitse varustautua suurennuslasilla pystyäkseen lukemaan merkintöjä.