Prahan kaunein katu

Jan Palach, sanoin itsekseni ääneen, kun näin televisiossa ensimmäisen kerran mainoksen Palava pensas -minisarjasta. Kun tässä iässä tuppaa unohtamaan jo tutumpiakin nimiä, on aika paljastavaa, että tällainen tsekkinuorukaisen nimi tuli kysymättä mieleen. Polttoitsemurha on jättänyt syvän jäljen tunnemuistiin, ei kai oikein muustakaan voi olla kysymys.

Opiskelijanuorukaisen polttoitsemurha tammikuussa oli protesti Neuvostoliiton tankkien vyörymiselle Prahan keskustaan puolisen vuotta aiemmin. Neuvostoliitto oli seurannut niin sanotun Prahan kevään vaikutuksia, ei pitänyt siitä ja lopetti orastavan kehityksen ajamalla näyttävästi tankeilla kesällä 1968 Tsekkoslovakian pääkaupunkiin.

Olin silloin kielikurssilla Englannin Bournemouthissa, ja tietysti tsekkitapahtumat olivat sielläkin etusivun uutisia. Vieläkin muistan karttakuvan, joka oli liitetty uutisen yhteyteen. Siihen oli lisätty tankkeja, ja vahvat, mustat nuolet kertoivat tankkien päämäärän.

Siihen aikaan ei Suomen lehdistössä vielä käytetty grafiikkaa kuvituksena. Kuvan vahvasta vaikutuksesta kertoo, että vieläkin pystyn palauttamaan kuvan muistiini. Tietysti dramatiikkaa lisäsi se, että olin niinkin kaukana kotoa kolmisen viikkoa.

Kävin Prahassa noin 10 vuotta myöhemmin ja tietysti myös vanhan keskustan oluttuvissa. Siellä on pitkiä pöytiä ja penkit ympärillä. Tarjoilija kulkee oluttuoppien kanssa, ja janoiset saavat tuoppinsa häneltä vain sormea nostamalla. Silloin ainakin tuopit merkittiin tukkimiehen kirjanpidolla paperiliuskaan, joka sitten poistuessa vietiin kassalle. Pöytien ääressä oli vaivatonta tutustua paikallisiin asukkaisiin.

Keskustelut olivat mielenkiintoisia. Siellä tuli tutuksi myös nuorukainen, joka oli jääkiekon MM-kisojen takia kiinnostunut Suomesta ja myös suomen kielestä. Lähetimme hänelle myöhemmin suomen kielen oppikirjankin. Hänen nimensä olen unohtanut, mutta hänen yhtä lausettaan en.

Nuori mies vei meidät tutustumiskierrokselle, ja näköalatasanteella hän viittilöi yhteen suuntaan. – Tuossa on Prahan kaunein katu, hän sanoi.
Katsoimme toisiamme hämmästyneinä, ja vasta myöhemmin tajusimme, mistä oli kysymys. Sillä kadulla olivat kaikki ulkomaisten lentoyhtiöiden toimistot. Suomalaisina emme olleet tottuneet tällaisten poliittisten kielikuvien ja kiertoilmaisujen käyttöön tai tulkitsemiseen niin kuin siis nähtävästi tsekit ja myös veljeskansamme virolaiset.

Samettivallankumous ja Václav Havelin aika tulivat vasta yli kymmenen vuoden päästä näistä ajoista.