Pinokkion tarina vetoaa myös aikuiseen

Pinokkion seikkailut on tunnettu italialainen satu, mutta kuinka moni tunteekaan tämän sadun sen alkuperäisessä muodossa. Tällainen ajatus tuli mieleen, kun italialaisten kirjojen lukupiirissämme oli vuorossa vuonna 2016 suomeksi julkaistu versio Carlo Collodin satukirjasta Pinokkion seikkailut.

Ensimmäisen kerran kirja on julkaistu yksissä kansissa Firenzessä vuonna 1883. Tuorein suomennos  on Pauliina de Annan alkuperäisestä teoksesta tekemä.

Lukupiirissä totesimme, että puunuken tarinasta olemme aiemmin tietäneet vain muutaman yksityiskohdan, tietysti erityisesti luikurin laskettelusta pitenevän nenän. Koko tarina on mielenkiintoinen, ja sen jaksaa hyvin aikuinenkin lukea. Itse asiassa esimerkiksi pienelle lapselle sitä ei edes voi lukea ainakaan sensuroimatta muutamia julmia kohtauksia. Firenzeläinen Carlo Collodi (1826-1890) opiskeli nuoruudessaan tullakseen papiksi ja saadakseen yleissivistävän koulutuksen. Pappia hänestä ei kuitenkaan tullut, vaan toimittaja ja kirjailija.

Collodin tausta tulee hyvin esiin Pinokkion seikkailuissa. Opetuksellinen osuus on voimakas mutta  hyvää tarkoittava. Laskin tekstistä ainakin 14 opetusta, joissa korostettiin esimerkiksi koulunkäynnin ja ammatinhankinnan tärkeyttä, rehellisyyttä, ruoan kunnioittamista ja hyvän tekemistä. Hyvin konkreettisella esimerkillä kirjailija osoittaa, että koulua karttavat, laiskat lapset jopa muuttuvat aaseiksi. Näin tarinassa tapahtuu niin Pinokkiolle kuin hänet huonoille teille houkutelleelle kaverilleen.

Tarinan julmat kohdat saivat lukupiiriläiset miettimään, että ihmiset eivät ole miksikään muuttuneet. Julmuutta on edelleen maailmassa monenlaista. Huijareina (onnistuneesti) esiintyneet Kissa ja Kettu taas muistuttavat joukossamme milloin poliiseiksi valheellisesti esittäytyneitä tai muiksi naamioituneita toisten omaisuuden kalastelijoita. Pinokkio menettää palkkiona saamansa kultarahat näille huijareille, jotka puijaavat puunuken uskomaan, että kulta kasvaa maassa.

Pinokkion nimi viitannee nuken perusominaisuuteen, sillä italiassa il pino on mänty. Il pinocchio ja sen synonyymi il pinolo taas ovat  suomeksi männynkäpy. Monien seikkailujen jälkeen tämä mäntypoika muuttuu isäänsä ilahduttaen oikeaksi pojaksi.

Pinokkio on satumaailman klassikko. Tarinan ajattomuudesta kertoo sekin, että Pinokkio seikkailee tänä keväänä Tanssiteatteri Hurjaruuthin esityksessä Helsingissä.

Kuva: Pinokkion seikkailujen hellyttävä kohtaus on tarinan loppupuolella, jolloin Pinokkio tapaa valaan vatsaan poikansa etsintämatkalla joutuneen Geppetto-isän. Isossa satukirjassa on tunnetun taiteilijan Roberto Innocentin kuvitus. Valas on isän onneksi nielaissut myös ison aluksen, ja sen muonavarastosta riittää syötävää. Kelpo poika pelastaa isänsä onnekkaasti valaan vatsasta. Tämä laitos on ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 1988. Oikealla oleva pienempi teos on tekstissä mainittu tuoreempi kirja.