Pääsetkö omin voimin lattialta ylös?

Viime aikoina on ruvettu kiinnittämään huomiota paljoon istumiseen ja sen epäterveellisyyteen. Tottahan se on, että istumme päivittäin aika paljon. Koko päivää ei varmasti kukaan halua jaloillaan olla, mutta tärkeätä olisi katkaista istuma-aika välillä, sillä näin verenkierto vilkastuu eikä pääse erilaisia jumeja syntymään.

Kun tuolilta nousee, olisi hyvä muistaa nousta ottamatta tukea käsillään. Näin vatsalihakset pääsevät kuin huomaamatta töihin. Kun tuolilta nousemisia tulee useita päivässä, sekin on hyvä. Vielä parempi olisi kokeilla, kuinka pääsee lattialta ylös. Ellei harrasta esimerkiksi jumppaa, saattaa unohtua tällainenkin tärkeä taito. Helsingin Sanomien Mielipide-osastossa julkaistiin hiljattain kolmen asiantuntijan kirjoitus, jossa muistutettiin, että toisinaan olisi hyvä katsoa omaa maailmaa lattiatasolta.

Varsinkin ikäihmisillä saattaa lihaskunto heiketä niin, ettei enää olekaan yksinkertaista nousta lattialta. Silloin saattaa esimerkiksi kaatuminen kotona jo suorastaan pelottaa, joskin kaatumiseen toisaalta liittyy kyllä isompiakin riskejä kuin vaivalloinen nousu. Kirjoittajat kuitenkin muistuttivat, että kyky mennä maahan pitkäkseen ja nousta sieltä ylös ennustaa terveitä elinvuosia ja itsenäistä elämää. Lattialta nousemista voi harjoitella ystävien tai perheenjäsenten avulla. Sitä paitsi jo tietoisuus omasta kyvystä antaa elinvoimaa ja uskoa itseensä. Näin kesäaikaan harjoittelun voi aloittaa vaikka nurmikolla.

Tulin surulliseksi, kun luin väitöstutkimuksesta, jonka mukaan kakkostyypin diabetesta sairastavien potilaiden itse esiin tuomat elämäntapojen muutostarpeet hautautuvat hoitajan näkökulmien alle. Näin helposti ajaudutaan tilanteeseen, jossa kierretään samaa kehää, eikä päästä myönteiseen kehitykseen. Hoitajan asiantuntemusta ja tietämystä tuskin kukaan halua aliarvioida, mutta elämänmuutokseen motivoiminen onnistuu vain oikeista langoista vetämällä. Potilaan kuunteleminen on hyvä alku.

Kakkostyypin diabetes on siitä hyvä esimerkki, että elämäntapamuutoksella voidaan jopa pysäyttää koko sairaus. Kipinä täytyy kuitenkin syntyä potilaan päässä, pelkkä hoitajan ohjeistus ei riitä. Muutoksen ei tarvitse olla dramaattinen, vaan jo pienet, oikeat valinnat auttavat hyvälle polulle. Esimerkiksi vesijuoksu tai pyöräily sopivat kaikenkokoisille. Tuolilta nousemisesta ilman tukea ja lattiavoimistelusta tai venyttelystä voisi aloittaa.