Onni on kirjapino yöpöydällä

optimized-fullsizeoutput_72eOnni on esimerkiksi pino kiinnostavia kirjoja yöpöydällä odottamassa lukemista. Tai ainahan siinä pino on, mutta toisinaan on enemmän, toisinaan vähemmän odotuksia lukemattomista kirjoista. Olen parantumaton kirjojen lukija, en halua olla päivääkään lukematta kirjaa. Onneksi tämä lienee aika suositeltava elämäntapa.

Erilaiset tutkimukset ainakin osoittavat kirjojen lukemisen hyviä puolia. Uutta minulle on, että lukeminen myös alentaa stressiä. Koehenkilöiden syke laski ja lihasjännitys väheni jo kuudessa minuutissa, kun he alkoivat lukea kirjaa. Näin ollen ei olekaan huono tapa lukea kirjaa sängyssä ennen nukahtamista. Toinen tutkimus taas on osoittanut, että lukeminen voi jopa pidentää elinikäämme. Lukeminen tarkoittaa tässä enempää kuin kolme ja puoli tuntia viikossa. Seurannan mukaan kirjoja lukevat elivät keskimäärin kaksi vuotta pidempään kuin henkilöt, jotka eivät lukeneet.

Nyt taitaa olla syytä palata näihin yöpöydän kirjoihin, vaikka yleensä olen kirjoittanut vain kirjoista, jotka jo olen lukenut. Olkoon vaihteeksi poikkeus.

Pinon päällimmäisenä on Finlandia-ehdokkaana oleva Riku Korhosen Emme enää usko pahaan. Siitä olen lukenut vasta noin 150 sivua, ja olo on hieman ristiriitainen, enkä tiedä, onko viisasta siitä enempää sanoakaan. Toistaiseksi ainakin tuntuu, ettei tämä ole suosikkikirjojani. Ehkä tämä on tuleva voittaja, jos se on ennakoitavissa siitä, etteivät kaksi edellistä Finlandia-voittajaakaan ole minua innostaneet! Muutamista aikaisemmista olen kyllä pitänyt.

Seuraavana odottaa sveitsiläisen Joël Dickerin Baltimoren sukuhaaran tragedia. Tähän liitän suuria odotuksia, sillä kirjailijan teos Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli hienosti kirjoitettu, monitasoinen kirja. Kolmantena pinossa on islantilaisen Arnaldur Indridasonin Muistin piinaamat. Muutaman vuoden takaisen Islannin-matkani jälkeen luin kaikki tämän kirjailijan teokset. Ne ovat paljon muuta kuin dekkareita, sillä ne kuvaavat hyvin satujen saarten elämää.

Matti Rämön kirjoja lukemalla olen polkenut mielessäni hänen johdattamanaan niin juuri Islannissa kuin esimerkiksi Vietnamissa, Pohjois-Suomessa ja -Norjassa tai Intiassa. Tämä kirja Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin lienee seitsemäs, jossa Ylen Teksti-tv:n toimittaja kertoo päiväkirjan tapaan kokemuksistaan ja näkemästään pitkillä, yksinäisillä pyöräretkillä. Hyvää lukemista illalla sängyssä, sillä lukemisen voi keskeyttää lähes millä kohtaa tahansa juonta miettimättä.