Oman askelpituuden voi laskea helposti

Ensimmäinen askel on tärkein, niin monessa asiassa, mutta aivan konkreettisesti kävelyssä. Kun tulee otetuksi ensimmäinen askel, seuraavaa on vaikea olla ottamatta. Jokaisella on omanlaisensa askel; olemmehan me erikokoisia, eri-ikäisiä ja erikuntoisia. Askelmittarit, aktiivirannekkeet ja puhelinsovellukset auttavat jokaista, joka haluaa tietää päivittäisten askeltensa määrän. Kun tekniikka tietää kävelijästä ainakin pituuden ja painon, askelmääräkin selviää.

Luulisin yleisesti arveltavan, että 10 000 askelta päivässä on suositeltava määrä terveelle aikuiselle. Tämä suositus on kuitenkin nykyään kyseenalaistettu, sillä lukema on peräisin 1960-luvulta Japanissa tehdystä tutkimuksesta. Siellä havaittiin, että japanilaisen miehen päivässä kävelemä 10 000 askelta poltti noin 3 000 kilokaloria. Tästä taas pääteltiin, että tuollainen yhdistelmä liikuntaa ja energiankulutusta tuottaisi terveyshyötyjä. Tämä ajatus siivilöityi yleispäteväksi totuudeksi ottamatta huomioon ihmisten erilaisuutta.

Yksioikoisia suosituksia kannattaa siis tutkailla kriittisesti, mutta yksinkertaistettuna voi sanoa, että kävelystä on varmasti hyötyä, on askeleita sitten 10 000 tai vähemmän. Jos kuitenkin haluaa tietää, paljonko pitää kävellä saavuttaakseen jonkin tietyn askelmäärän päivässä, pitää ensiksi tietää oma askelpituutensa. Kaikilla ei ole halua tai mahdollisuutta käyttää teknisiä apuvälineitä.

Kodin Kuvalehdestä löysin laskelman, jolla voi tarkistaa oman keskimääräisen askelpituutensa pituutensa perusteella.

Naiset: 0,413 x pituus, miehet 0,415 x pituus. Näin 172 cm pitkän naisen askelpituus on 172 x 0,413=71 cm. 10 000 askeleella hän kulkee 10 000 x 71 cm: 10 00 x 0,71 m=7 100 m eli  7,1 km. Oman aktiivirannekkeeni mukaan taas 10 535 askelta on 5,2 km, mutta ylläolevan laskelman mukaan sen pitäisi kyllä olla enemmän. Tieto omasta askelmäärästä päivässä voi myös kannustaa kävelylenkeille, kunhan muistaa, ettei pakonomaisesti ryhdy tavoittelemaan juuri jotakin tiettyä askelmäärää. Tärkeintä liikkumisessakin on ilo ja myönteinen ajattelu.

Kävelyä tehokkaampaa on tietysti vielä sauvakävely, jonka suosion sanotaan Suomessa nyt hiipuneen, kun lajia on harrastettu 20 vuotta. Tämän harrastuksen väheneminen olisi vahinko, sillä säännöllinen sauvakävely kasvattaa lihasvoimaa. Sauvat tuovat kävelyyn rytmiä ja lisäävät vauhtia.  Sauvat viedään kävellessä vartalolinjan taakse, joten myös käden ojentajalihakset joutuvat töihin. Samaan aikaan kun sauvakävelyn suosio on Suomessa laskenut parhaista vuosista, nordic walkingin nimellä maailmalla tunnettu laji nostaa suosiotaan Saksassa, Italiassa ja nyt myös Japanissa ja Kiinassa.