Omalääkärin kanssa kahvilla

Omalääkäri soittaa Annalle ja pyytää kahville. Anna ja hänen miehensä ovat juuri valinneet hänet omalääkärikseen, sillä he ovat muuttaneet, eivätkä viitsi vaivata entistä omalääkäriään. Tällä olisi liian pitkä matka heidän luokseen, jos hän Annan tai miehen sairastuttua tulisi kotikäynnille. Niinpä uusien naapurien suosituksesta he ovat valinneet uuden lääkärin itselleen. Uusi omalääkäri kiittää saamastaan luottamuksesta ja kutsuu Annan miehineen kahville. Hän haluaa tutustua uusiin ihmisiin, kun he ovat  terveitä. Niin hän ajattelee pystyvänsä hoitamaan potilaitaan hyvin, kun hän on nähnyt, millaisilta he terveinä ollessaan näyttävät.

Edellä oleva teksti kuulostaa suomalaisen korvaan sadulta, mutta se on kuitenkin totta esimerkiksi Italiassa. Näin on Italiassa vuosia asunut ystäväni ja hänen miehensä saaneet kokea. Tämä olkoon vain esimerkkinä siitä, että asiat voivat olla toisinkin. Esimerkiksi minulla ei ole edes teoriassa ollut koskaan omalääkäriä. Työssä ollessani työterveyshoito toimi erinomaisesti, mutta eläkeläisenä saan sairastuttuani  ihan itse miettiä, miten hankin mahdollisen hoidon.

Itselläni on kyllä kokemus myös poliklinikkahoidosta Italiassa. Kelalta maksutta saatava Eurooppalainen sairaanhoitokortti toimi hyvin, maksua ei kysytty. Ihmeellisintä asiassa on sellainen yksityiskohta, että kortissa ei ole sanaakaan muulla kielellä kuin suomeksi. Korttia kyllä pyöritettiin, mutta maksua ei kysytty. Apteekissa puolestaan pahoiteltiin, kun ulkomaalaisena jouduin itse maksamaan minulle määrätyt lääkkeet.

Me suomalaiset odottelemme henkeä pidätellen, minkälainen sote-ratkaisu saadaan pitkien neuvottelujen ja kompromissien jälkeen. Siinä ainakin odotetaan olevan parannusta nykyiseen terveydenhoitojärjestelmään, joka tuntuu menevän hallinto eikä ihminen edellä.

Toivottavaa on, että muiden maiden hyvistä järjestelmistä otetaan oppia. Loppujen lopuksi tärkeintä on kuitenkin, miten kohtaamme toisen ihmisen. Jos hoitohenkilökuntaa kuormitetaan liiaksi, silloin valitettavasti on vaarana, että potilasta kohdellaan välinpitämättömästi tai jopa huonosti. Esimerkiksi Italiassa yhtä julkisen terveydenhuollon lääkäriä kohden voi olla korkeintaan 1500 hengen vastuuväestö, Suomessa määrä on 2000-2500 ihmistä. Asiakasmäärää vielä Italiassa ohjaillaan niin, että 1200 hengen jälkeen lääkärin saama palkkio potilasta kohden pienenee. Yli 65-vuotiaista saa korotettua palkkiota.