Oma paikka kullan kallis

Jokaisella on oma paikkansa. En tarkastele asiaa filosofisesti enkä globaalisti, vaan arkipäiväisen konkreettisesti tarkoittaen omien harrastustemme myötä vakiintuneita paikkoja. Kun katselee vaikkapa omaa jumpparyhmäänsä, samat ihmiset menevät salissa joka kerta suunnilleen samoille kohdille. Ylivoimaisesti eniten halutaan kyllä takariviin, mutta joka tapauksessa se oma kolo tuntuu parhaimmalta. Esimerkiksi seniorijumpassamme lähes kaikki miehet ovat aina omassa ryhmässään samassa nurkkauksessa.

Samoin vesijumpassa hakeudutaan usein samoille sijoille, mutta altaan syvyys tietysti jonkin verran säätelee asiaa. Kuulemma tasasyvyisissäkin altaissa samat ihmiset ovat yleensä samoissa paikoissa.

Joskus esimerkiksi pukuhuoneessa on toinen odottanut, että ´´hänen paikkansa´´vapautuu, ennen kuin on voinut ruveta vaihtamaan vaatteitaan. Samoin on kirkonpenkissäkin kuultu pyydettävän, että myöhemmin tullut pääsisi istumaan paikalle, jossa hän on yleensä istunut.

Pilates- tai joogaryhmässä on selvää, että jonkinlainen väli toiseen täytyy jättää. Toisarvoista sen sijaan on, mihin kohtaa salia mattonsa levittää sillä poikkeuksella, että ohjaajaan tietysti täytyy olla hyvä näkö- ja kuuloyhteys.

Tätä oma paikka -ilmiötä pohtiessani tuli mieleeni, että jopa kirjallisuuspiirissä istumme aina samoilla paikoilla, mihin olemme sattuneet ensimmäisellä kerralla istumaan. Onko kysymys vain tottumuksen vahvasta voimasta vai piileekö tässä jokin isompi asia? Antaako tietoisuus samasta paikasta jotakin turvallisuuden tunnetta? Kuka tietää.

Elokuvissa haluan yleensä mennä istumaan vasempaan reunaan. Tähän uskoisin tietäväni selityksen, sillä minun vasen silmäni on johtava. Siten on tietysti luonnollista, että valitsen katsomissuunnan näin vahvasti vasemmalta.

Katsoin hiljattain suositun dokumenttielokuvan Järven tarina, ja siinä kiinnitti huomiota, miten isoissa kala- ja lintukohtauksissa parvet liikkuivat vasemmalta oikealle. Näinhän me luemmekin, ja se on silmälle luonteva liike. Vain elokuvan loppupuolella lintujen muuttokuvissa parvet lensivät oikealta vasemmalle ja vielä korostetusti vasemman yläkulman suuntaan.