Muutakin kuin kansallisrunoilijan puoliso

Pian on taas helmikuun alku, ja 5. helmikuuta vietämme J.L. Runebergin päivää. Silloin, tällöin kohtaa päivittelyä, kuinka kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin (1804-1877) puoliso Fredrika Charlotta (1807-1879) on jäänyt tyystin miehensä varjoon. Hänen jopa arvellaan vain kunnostautuneen nimikkotortun kehittäjänä.

Toki Fredrika-rouvalla oli iso talous hoidettavanaan, sillä perheeseen syntyi kahdeksan lasta. Heistä kaksi kuoli pienenä. Runebergin perheessä oli tietysti apulaisia hoitamassa taloutta tuon ajan säätyläisperheen tapaan. Todellisuudessa Fredrika Runeberg oli kirjailija ja naisasianainen, mikä hänen elinaikanaan oli poikkeuksellista.

Tuon ajan naisen odotettiin avioituvan ja saavan lapsia eikä naisen ollut suotavaa osoittaa yhteiskunnallista valveutumista. Silloin jopa sanottiin, että naisen kirjoittaminen ja lukeminen on pois miehen kukkarosta. Näin kerrotaan Merete Mazzarellan kirjoittamassa teoksessa Fredrika Charlotta o.s. Tengström, kansallisrunoilijan vaimo. Teos on palkittu vuoden tiedekirjana vuonna 2009.

Fredrika Runeberg oli ensimmäisiä suomalaisia historiallisen romaanin kirjoittajia. Taas teoksessaan Piirroksia ja unelmia hän kertoo tarinoita naisten elämästä jopa eksoottisissa maissa, osin sadunomaisesti. Näin hän sai tuotua julki käsityksiään naisten asemasta. Viimeiseksi romaaniksi jäi Sigrid Liljeholm, josta hän sai yhdeltä (mies)kriitikolta niin musertavan arvostelun, että hän kärsi siitä vuosia.

Kansallisrunoilijan varjo tietysti vaikutti eri tavoin Fredrika-rouvan elämään. Hän näytti tekstinsä miehelleen ja toisaalta esimerkiksi Zacharias (Sakari) Topelius väisteli sanoissaan arvioidessaan kirjoituksia, kun kerran J.L. Runeberg oli mainituista teksteistä pitänyt.

Fredrika Runebergilla oli vahva halu kommunikoida kirjoittamalla ja samalla näin selvittää ajatuksiaan. Naisen roolista hänellä oli oma mielipiteensä. Mazzarella kiteyttää sen näin: Toisaalta perinteisessä naisen roolissa on paljon sellaista, minkä hän hyväksyy, mutta toisaalta hän ei halua lakata olemasta minä, persoonallisuus. Eikä hän liioin halua luopua kiinnostuksestaan ulkomaailmaa kohtaan.

Fredrika-rouvan omat ajatukset tulevat esiin muiden muassa omaelämäkerrallisessa teoksessa Kynäni tarina. Toisaalta Fredrika Runeberg itse on ollut mestarillinen omien tekstiensä vähättelijä. Hän kutsuu niitä kirjoitelmiksi tai sepitelmiksi. Hänen vaatimattomasta luonteestaan kertoo sekin, että hän moittii ystävälleen kirjoittamassaan kirjeessään omaa ulkonäköään niin tehokkaasti, että hänestä myöhemmin  kirjoitetuissa teksteissä se on otettu aivan todesta.

Sitten vielä tortun tarina. Runebergintortun reseptin on kehittänyt porvoolainen kondiittori Lars Astenius, ja tuo ohje on kyllä löytynyt Fredrika Runebergin reseptikirjasta. Ehkä hän on joskus ehtinyt torttuja leipoakin, mutta kynä on parhaiten sopinut rouvan käteen.