Muistakaamme elää

KIrjailija Pirjo Tuominen
Kirjailija Pirjo Tuominen
Olen ajatellut, että kirjailijan teokset ovat kiinnostavampia kuin kirjailijan henkilö. Tätä periaatetta täytyy hieman tarkistaa, sillä viime aikoina olen ollut kahdessakin tilaisuudessa, jossa kirjailija on antoisasti kertonut työstään. Nämä sattumalta valikoituneet kaksi kirjailijaa ovat osoittaneet, että kirjailijalla on mielenkiintoista kerrottavaa muutenkin kuin teoksissaan. Tosin kaikki kirjailijat eivät välttämättä ole hyviä esiintyjiä, eikä edes tarvitse olla.
Toinen kuulemistani kirjailijoista on Virpi Hämeen-Anttila. Sastamalassa nykyisin asuvaa Pirjo Tuomista kuuntelin viime torstaina, ja hän otti yleisönsä.
Erityisen kiinnostavaa oli kuulla Tuomisen teosten synnystä ja kirjoittamisen pakosta. Kun aihe on selvillä, tekstissä on aluksi vain kaksi, kolme henkilöä. Uusia henkilöitä tulee mukaan, kun henkilöt rupeavat elämään kirjailijan päässä omaa elämäänsä.
Esimerkkinä Pirjo Tuominen kertoi, miten hän yritti saada kirjoittamassaan tekstissä kaksi ihmistä rakastumaan toisiinsa. Siitä ei vaan tullut mitään, ja tilanteen pelasti kolmas henkilö, jonka tunteisiin vastattiin. Niinpä kirjailija ei teosta aloittaessaan siis voi tarkalleen tietää, mitä tuleman pitää.
Myös lukijat voivat saada aikaan tilanteen, jossa on tehtävä jatkoa, vaikka kirjailija on toisin ajatellut. Kirjailijan kohtaama kylänmies oli valmiiksi suunnitellut, miten kirjan henkilöiden elämä jatkuisi ja kertoi auliisti sen kirjailijalle. Eihän auttanut muuta kuin tehdä trilogiaksi ajateltuun sarjaan neljäs osa.
Pirjo Tuominen on myös kirjoittanut Harjavallassa asuneen kuvanveistäjän, paroni Emil Cedercreutzin elämästä, ja teos on saanut nimen Memento vivere (Muista elää). Se myös oli paronin rakas elämänohje.
Samassa tilaisuudessa tuli esiin myös tuttu vastakohtainen lause Memento mori (Muista kuolevaisuutesi).
Kuolemasta Pirjo Tuominen myös puhui. Iän karttuessa heikkenevät aistit ja fyysiset ominaisuudet, ja se opettaa luopumista, joka on jokaisella lopulta edessä.
– Koen kuoleman lohdullisena, jopa vapauttavana, kirjailija sanoi kauniisti.