Mitä kaipaat ulkomailla?

Suomalaisten sanotaan kaipaavan esimerkiksi ruisleipää ja salmiakkia, kun asutaan pitempään ulkomailla. Takavuosina jotkut kuulemma kuljettivat lyhyillä turistimatkoillakin suomalaista kahvia mukana, kun muka Etelä-Euroopassa ei saisi hyvää kahvia. Ruisleivän kaipuun jotenkin ymmärrän, mutta kahvi on esimerkiksi Italiassa niin hyvää, ettei paremmasta väliä.

Ensimmäisellä etelänmatkallani olin vuonna 1972 Mallorcalla kälyni kanssa. Me istuimme aamiaisella samassa pöydässä meille ennestään tuntemattoman keski-ikäisen pariskunnan kanssa. Jutellessa tuli ilmi, että heillä oli mukana suomalaista kahvia ja jopa palvikinkkua. Se oli minusta aivan käsittämätöntä silloin ja on edelleen!

Kun olin lähes 20 vuotta sitten syksyn Firenzessä en ikävöinyt mitään ruoka-aineita enkä esimerkiksi saunaa. Sen sijaan ikävä oli paitsi läheisiä, niin yleensä tuttuja ihmisiä ja pyykinpesukonetta. Jouduin pesemään vaatteet nyrkkipyykissä, enkä tiedä, miten iäkäs vuokraemäntäni hoiti omat pyykkinsä. Hankalaa pyykinpesu joka tapauksessa oli. Muutaman kerran käytin myös läheisen pesulan palvelua, kun kaikkea ei voinut nyrkkipyykissä pestä.

Minun piti joka kerta erikseen pyytää, saanko pestä pikkupyykkiä. – Ora? (Nyt?) oli myös joka kerta hänen kysymyksensä pyyntööni. Aina vastasin, että haluan pestä pyykit juuri nyt. Sen jälkeen menin pesemään ne keittiön altaassa. Jo aikaisemmin hän oli kertonut, että pyykit pestään sitten keittiössä, ei kylpyhuoneessa. Siellä oli kuitenkin aivan normaalin pesuallas, joka olisi ollut minun mielestäni sopiva. Tietysti pyykkäsin emännän toiveen mukaisesti keittiössä.

Joskus kuitenkin salaa pesin pyykkini kylpyhuoneessa, kun tiesin rouvan olevan pitempään poissa. Säästin itseäni tältä kysymysrituaalilta ja sain tehdä mieleni mukaan. Tosin siitä aiheutui sellainen vaiva, että jouduin ripustamaan märät vaatteet vaatekomeroon salaa kuivumaan. En silti usko, että hän teki mitään komerotarkastuksia poissa ollessani, eikä hän ainakaan asiasta huomauttanut.