Mennään metsään!

Nyt jos koskaan on hyvä aika ulkoilla ja lenkkeillä metsässä, kun sää vain sallii. Kun golfkausi alkaa olla lopullaan, on aika miettiä uusia ulkoilujuttuja. Tietysti mailojen kanssakin voi ulkoilla niin kauan kuin maa on paljas, mutta minulle kylmät ilmat ovat merkki laittaa golfmailat talvisäilöön.

Tein puolentoista tunnin kävelylenkin metsäpoluilla sunnuntaina, ja melkein koko ajan sain liikkua yksin. Vasta loppupuolella vastaan tuli yksi sauvakävelijä ja pari juoksijaa. Ilma oli mitä hienoin ulkoiluun, vaikka välillä tihkusade yllätti. Jätin tällä kertaa vielä sauvat kotiin, mutta heiluttelin kyllä käsiäni, sillä hartiat tuntuivat jäykiltä tietokoneella istumisen jäljiltä. Seuraavalla kerralla päätin ottaa sauvat mukaan, sillä ne tahdittavat mukavasti menoa.

Tiistain hieno aurinkoinen sää houkutteli uudelle lenkille ja nyt sauvojen kera. Muita lenkkeilijöitä oli myös useita, osa sauvojen, osa koiran kanssa. Sunnuntaina kuulin kahdesti tuttua rummutusta. Käpytikka siellä koputteli pylvästä, ja sama toistui taas uudestaan. Osa lenkistäni nimittäin kulkee valaistua kuntopolkua myöten. Sunnuntaina en pystynyt ottamaan kuvaa kummastakaan rummuttajasta, sillä linnut kaarsivat ovelasti pylvään toiselle puolelle samaan tahtiin kuin minä kiersin pylvästä. Tiistaina sain jonkinlaisen otoksen. Laatu ei ole kummoinen, mutta kuva piti ottaa nopeasti, ja käytössä oli vain kännykkäkamera.

Tiistaina taas lenkkini varrella rummutti viisi käpytikkaa ja kolme lenteli. Harjumaisemissa on ilmeisesti sopivat asuinpaikat näille linnuille tai sitten on vain otollinen käpytikkavuosi. Valaisinpylväistä lähtee hyvä kaikupohja, ja koiraat pystyvät näin tiedottamaan olinpaikastaan naaraille. Tosin yksi oli valinnut kookkaan männyn itselleen.

Käpytikkoja olen tietysti ennenkin lenkilläni havainnut, mutta en koskaan ennen näin monta samalla kertaa. Yllättävämpi näkymä sen sijaan oli jokin aikaa sitten, kun havaitsin harmaan, ison koiran kokoisen eläimen ylittävän kulkutieni noin sadan metrin päässä. Olen melko varma, että nopeasti polun yli sujahtanut eläin oli susi, mutta se oli jo hävinnyt metsän siimekseen, kun ehdin ylityspaikalle. Mitään jälkiä en pystynyt polulta erottamaan. Alueella on kyllä todistettavasti nähty susia, joten havaintoni saattaa olla oikea.