Meillä asuu tekstiiliurheilija

Tähän on tultu, ostin ensimmäiset uudet treenikamppeet. Kyllästyin pesemään aina samaa t-paitaa, jonka ostin aikoinaan Italiasta. Se on niukkalinjaisuudessaan silti edelleen käypä, sillä tavalliset väljät t-paidat eivät tunnu mukavilta salilla.

Ostin housut ja kaksi paitaa, eivätkä ne hinnoillaan talouttani pysty kaatamaan. Yhteensä meni rahaa runsas 50 euroa. En vertaillut kuin kolmen liikkeen mallistoa, mutta ihmettelemistä riitti sittenkin. Halusin ensiksikin paitoja, joissa on pienet hihat. Alleja ei pikkuhihoilla peitellä, mutta avonaisemmat paidat eivät tunnu omilta. Mustissa housuissa on vihreät tereet sivusaumoissa, mutta hillittyä vihreätä paitaa oli mahdotonta löytää.

Kavahdan neonvärisiä vaatteita, joita oli tarjolla vaikka kuinka paljon. Pitääkö ajatella, että kuntoilijat haluavat sellaisissa loistaa vai toisaalta päätellä, etteivät ne kovin paljon kiinnosta, kun niitä myydään rekkikaupalla alennuksella? Hillitymmän väriset paidat olisivat minulle kelvanneet, mutta oli pakko tyytyä mustaan, kun ainakaan hihallisina malleina ei ollut muuta kuin sokkivärejä. Onneksi kuitenkin löysin mieleiset paidat.

Vaatteiden kokomäärittelyjä en ole enää aikoihin ymmärtänyt, ja tyydyn yleensäkin ottamaan S-, M- tai L-kokoisen vaatteen, kunhan se on sopiva. Sovittaminen ainakin näin talvisaikaan on aika ähellystä, kun vaatekertoja on pakko olla runsaasti. Sitkeästi vain sovitin vaatteet, ja nyt ne odottavat kovaa käyttöä.

Kuntosali ei ole vielä toinen kotini, mutta omaksi ihmeekseni olen siellä ruvennut viihtymään. Tosin käyntini kaksi kertaa viikossa kestävät vain 35-40 minuuttia, joten noviisina tässä mennään. Olen kuitenkin jo ruvennut toivomaan, ettei tule mitään sairauksia, jolloin täytyisi tätä lukujärjestystä muuttaa.

Huomaan kaipaavani sitä ponnistelua, jota salikäynti merkitsee. Hikoaminen kahdesti viikossa on varmaankin terveellistä, ja ainakin toistaiseksi tämä käyntitaajuus minulle riittää.