Marraskuun lukuhaaste tuli ja meni

Marraskuu toi mukanaan Lukuhaaste 2015:n, ja paljon lukevana tietysti tartuin siihen. Haasteen vastaanottaneet sitoutuivat lukemaan vähintään 30 sivua kaunokirjallista tekstiä tai kertovaa tietokirjallisuutta vuorokaudessa. Oppikirjoja tai opaskirjoja ei kelpuutettu, mutta esimerkiksi elämäkerrat kävivät.

Paljon lukevalle 30 sivun päivittäinen minimi ei tietysti ole mikään määrä, eikä sikäli ole tuottanut vaikeutta pysyä haasteessa mukana. Olen noudattanut omia suunnitelmiani, ja paljon mielenkiintoisilta tuntuvia kirjoja on jatkuvasti jonossa odottamassa vuoroaan. Lukuhaasteen fb-sivulle saattoi kirjoittaa lukemistaan kirjoista, ja sieltä saanee myös edelleen vinkkejä, ellei ole mielessä lukutoiveita.

Aloitin marraskuussa Liisa Väisäsen teoksella Mitä symbolit kertovat. Kirjaa lukiessa tuli muiden muassa mieleen, että tässä olisi oiva oppikirja ammattikorkeakoulu- ja yliopistoasteelle. Toki kenelle tahansa tekee hyvää lukea symboleista näin yksien kansien välistä. Jonas Jonassonin riemukas veijaritarina Lukutaidoton joka osasi laskea on hauskaa luettavaa. Dekkareista luin italialaisen Carlo Lucarellin Almost blue ja ruotsalaisten Mari Jungstedt& Ruben Eliassonin Tummempi taivas.

Uudenlaisen haasteen toi viikon Espanjan-matka. Yleensä matkalla ei paljon ehdi tai jaksa lukea, mutta aina kuitenkin minulla on suomenkielinen kirja mukana. Valitsin matkalukemiseksi Merete Mazzarellan Aurinkokissan vuosi, sillä olen aina pitänyt hänen kirjoistaan ja tämä oli sopivan ohut, mutta kuitenkin riittävä ainakin 30 sivun haasteeseen. Ongelmaksi tulikin se, että olisin normaalisti lukenut kirjaa ainakin puoleenväliin lentomatkalla, mutta nyt täytyi lopettaa aikaisemmin. Jouduin aika tarkkaan matkan ajan laskemaan, että lukemista riittää haasteen verran koko matkalle. Muuten tietysti olisin joutunut ostamaan jonkin englannikielisen teoksen, sillä espanjaa en osaa. Laskutoimitukset pitivät paikkansa, ja luin paluulennolla kirjan loppuun.

Seuraavaksi luin Karen Joy Fowlerin yllätyksellisen Olimme ihan suunniltamme, ja viimeisenä luin Aki Ollikaisen teoksen Musta satu. Se on näet lukupiirimme joulukuun kirja. Ehdin vielä aloittaa Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajat, mutta siitä kirjoitan seuraavassa blogissani.

Yhtenä kirjana luin Dinty W. Mooren ajatelmateoksen Mindfulness ja kirjoittamisen taito. Siitä onkin hyvä poimia ajatelma, jonka allekirjoitan täysin. Joan Didion: Kirjoitan selvittääkseni, mitä ajattelen ja mitä se kaikki tarkoittaa.