Mäntän taidetarjonta yllättää

Jussi Mäntysen veistos ilvesemosta oli Gösta Serlachiuksen mieliteos.
Jussi Mäntysen veistos ilvesemosta oli Gösta Serlachiuksen mieliteos.
Mäntässä taide ja teollisuus lyövät kättä mitä onnistuneemmin. Tarkoitan nyt muuta kuin aivan konkreettisesti Lennart Segerstrålen toteuttamaa teollisuusaiheista seinämaalausta Joenniemen kartanon kirjaston katossa tai friisiä Serlachiuksen entisen pääkonttorin toisen kerroksen aulan kaiteessa. Niissä kyllä on nähtävänä teollisuustyötä taiteilijan näkemyksenä. Menestynyt teollisuudenala on luonut pohjan, jolle on syntynyt vahva taidekompleksi.

Mäntän taidetarjonta samalla hämmästyttää ja hämmentää, ainakin ensikertalaisen. Se rönsyää niin monenlaisena, haastavana ja palkitsevana, kysymyksiä herättävänä ja ihastuttavana. Ei ole ollenkaan ihme, että jo tuhannet ovat löytäneet tiensä tutkimaan tätä taidetarjontaa. Myös arkkitehtuuri on vahvasti läsnä.

Aloitimme koko päivän vieneen kierroksen Gösta-museosta. Vanhan kartanon kylkeen viime kesänä noussut paviljonki on kutsuvan oloinen. Puinen rakennus istuu hyvin ympäröivään luontoon ja vanhaan miljööseen. Tänä kesänä puistoa elävöittävät Antero Toikan värikkäät veistokset.

Gösta-museossa on niin valokuvataiteen kuin niin sanotun outsider-taiteen töitä. Kutsutut valokuvaajat viettivät aikaa Mäntässä ja toteuttivat näkemyksensä paikkakunnasta ulkopuolisen silmin. Esimerkiksi arkistoa penkonut irlantilaiskuvaaja päivitti vanhat kuvat poseeraamalla samanlaisiksi luoduissa kulisseissa. Outsider-termi on lähellä suomalaisille tutumpaa ite-tyyliä, ja lopputuloksen kauneus on katsojan silmässä. Paviljonki on yhdistetty viereiseen Joeniemen kartanoon lasikäytävällä.

Serlachiuksen sukutarinaan pääsee tutustumaan Gustaf-museossa. Sinne on rakennettu Paperiperkele-niminen näyttely, joka kahdeksan dramatisoidun kertomuksen avulla kuljettaa vierailijan läpi Serlachiuksen elämän ja afäärien 1800-luvun lopulla. Olo on kuin aikuisten elämyspuistossa, sillä tarina on tehty vetävästi.

Kolmas ja neljäs rasti Mäntän-kierroksella ovat kuvataideviikkojen näyttely Pekilossa ja Honkahovin Kesäretki-näyttely. Jollain tavalla ympyrä sulkeutuu mukavasti, kun katselee Taru Mäntysen veistoksia Honkahovissa. Hänen isoisänsä Jussi Mäntysen ilvesemoa kuvaava työ Äidin ylpeys oli Gösta Serlachiuksen suosikki, eikä sitä kyllä ihmettele. Gustaf-museon portaita vartioivissa ilvespatsaissa on herkkä tunnelma niin kovaa kiveä kuin ovatkin.