Magritte näyttelyssä ja kirjan sivuilla

René Magritten teosten nimet ovat yleensä viitteellisiä, mutta poikkeuksia on. Vasemmanpuoleinen on nimeltään Taivaspullo. Oikeanpuoleisessa on Belgian lentoyhtiölle tehty tunnuskuva.

Helsingin keskustassa sijaitseva Amos Rex – taidemuseo sai lentävän lähdön avajaisnäyttelynsä ansiosta. Uutiseksi nousi, että Suomessa jonotetaan taidemuseoon. Julkisuus vaikutti myös niin, että nyt avoinna olevaan belgialaisen surrealistin René Magritten (1898-1967) näyttelyyn innostuttiin tarjoamaan teoksia enemmän kuin oli tarvetta. Niinpä Elämänviiva-näyttely on laaja ja esittelee Magritten eri kausia monipuolisesti.

Kausia Magrittella on ollutkin useita, mutta niitä on yhdistänyt useimpien kriitikoiden nuiva suhtautuminen. Niin poikkeuksellisia taiteilijan työt ovat, etteivät kaikki aikalaisetkaan ole niitä ylistäneet. Jälkipolvet ovat tietämättäänkin saaneet tuntumaa hänen ajatuksiinsa ja voi sanoa maailmaansa. Magritte näet teki myös mainoksia ja julisteita, ja niiden ideoita ja ilmaisuja on käytetty hyväksi myöhemmin mainosmaailmassa. Mielestäni myös nykyajan sarjakuviin on tullut vaikutteita Magritten kynänjäljestä.

Magritten omaperäisyys paistaa läpi kaikkien kausien, erikoisin on vuoden ajanjakso 1920-luvun puolivälissä, jolloin taiteilija teki päihtymyksen vallassa kuutisenkymmentä teosta. Sen jälkeen tuli Sanat ja kuvat -niminen työkausi (1927-1930). Tältä kaudelta on Kuvien petos -työ, joka on päässyt osaksi kirjallisuutta John Greenin teoksessa Tähtiin kirjoitettu virhe. Enkä malta olla siteeraamatta yhtä kohtaa kirjasta.

Lyijykynäpiirros tunnetusta aiheesta Kuvien petos.

Taustaksi ensin kerron, että kirjan päähenkilö Hazel Grace ja hänen poikaystävänsä Augustus matkustavat (Hazelin äidin kanssa) Amsterdamiin tapaamaan Peter Van Houtenia, joka on kirjoittanut kirjan Viistoa valoa. Tämä on vaikeasti sairaan Hazelin lähes irtolehtiseksi plaraama mieliteos.

Hazel pukeutuu tapaamiseen samoin kuin kirjan päähenkilö Anna, samanlaiset tummat farkut, vaaleansininen T-paita ja tennarit.

Näin kerrotaan kirjassa:

Paidassa oli kuva René Magritten kuuluisasta surrealistisesta maalauksesta, jossa oli piippu ja sen alla kaunokirjoituksella teksti Ceci n´est pas une pipe. (Tämä ei ole piippu.)

Tuo paita menee yli ymmärryksen, äiti sanoi.

Peter Van Houten ymmärtää pointin, usko pois. Kirjassa on noin seitsemäntuhatta viittausta Magritteen. 

Mutta siinähän on piippu.

Ei ole, minä sanoin. Siinä on piipun kuva. Tajuatko? Kaikki kuvat ovat luonnostaan abstrakteja. Tosi fiksua.

Missä välissä sinusta tuli niin täysikasvuinen, että ymmärrät asioita, joita ikivanha äiti ei käsitä? äiti kysyi.

Magritten Sanat ja kuvat -kauteen kuului työtapa, jolloin teoksen seurana on kalligrafista kirjoitusta. Nyt Helsingissä esillä ollut teos on lyijykynäpiirros aiheesta.

Muita kausia olivat Syvä yhteys, Renoir-vaihe, Sikailukausi, Näköistaide ja Hullun hommia.

Artikkelikuva: René Magritten Dialektiikan ylistys ja Ilosanoma